Virtuaalisuus yhteisötyössä | Virtuaallâšvuotâ oovtâstpargoost 

Saamelaismuseon yhteisötyö on hakenut uusia muotoja kuluneen vuoden aikana. Kun suunnitelmissa olleet tapahtumat ja kokoontumiset ympäri Saamenmaata ja Suomea jouduttiin perumaan, olemme kaikki joutuneet jollain tavalla epämukavuusalueelle.  

Ryhtyessäni yhteisökoordinaattoriksi odotin tutustuvani ihmisiin tapahtumissa kasvokkain, riskut rinnassa ja kakkupala kourassa. Maailman tilanteen muuttuessa työn luonne sitten muuttuikin melkoisesti. Miten ihmeessä voisin todella tavoittaa saamelaisyhteisöt ilman henkilökohtaista kontaktia? 

Yhteisötyön on kuitenkin ymmärretty olevan merkittävässä osassa saamelaismuseon tulevaisuutta, ja perusta sille oli laadittava nyt, olosuhteista huolimatta. Siispä siirsimme kaiken mahdollisen virtuaaliympäristöön. 

Emännöityäni kaikkiaan viittä virtuaalista yleisötapahtumaa Siidan nimissä totean, että ne ovat juuri sitä, epämukavuusaluettani. Tilaisuus voi olla rento, raskas, antoisa, ahdistava tai vapautunut – tai vuorotellen näitä kaikkia. Hienoa on ollut huomata, miten moni on ollut kiinnostunut osallistumaan Siidan järjestämiin etätapahtumiin. Niille on selvästi ollut kysyntää. Isoista etätilaisuuksista jää kuitenkin helposti uupumaan kaikki se lämpö, väriloisto ja tunnelma, joihin yleensä pääsee osalliseksi saamelaisten kokoontuessa. 

Miltä sitten näyttää saamelainen virtuaalitapahtuma? Miten sitä värikästä tunnelmaa saisi siirrettyä virtuaalitapahtumiin edes pieninä paloina? Kun osallistujista näkee hyvässä lykyssä pelkän rintakuvan, jos sitäkään, niin yksityiskohtien merkitys korostuu. Saamenpukua harva pukee etätapahtumaa varten päälleen, mutta ruudullinen villahuivi voi talvi-illassa olla juuri tilaisuuteen sopiva asuste, samoin lakki kruunuksi päälaelle. Risku rinnassa saattaa riittää luomaan tunteen siitä, että ollaan ihmisten ilmoilla eikä oman ruudun ääressä. Ehkä.  

Etätapahtumaan ei tarvitse ajaa kymmeniä kilometrejä; riittää, kun avaa sovelluksen. Harva meistä on kuitenkaan virtuaalimaailmassa kuin kotonaan. Se voi tuntua kylmältä, vieraalta, etäiseltä. Teams-sovellus tarjoaa taustakuviksi pikselikaupunkeja ja psykedeelisiä kuplia. Entä jos jokainen osallistuja saisi halutessaan valita taustakuvakseen vaikkapa talvisen tunturimaiseman tai mummon kotikentän? Olo voisi heti tuntua kotoisammalta – vaikka toki tilaisuuden osallistujat todennäköisesti ovat jo kotonaan.  

Siidassa saamenkielet ovat näkyvillä kaikessa toiminnassa. Virtuaalitapahtumistammekin kolme on pidetty saameksi (yksi inarin- ja kaksi pohjoissaameksi).  Sovellukset kuitenkin käyttävät vain valtakieliä. Miltä tuntuisi, jos klikatessasi itsesi osallistujaksi ohjelma ilmoittaisikin, että ”Leage buorre ja vuordde, mii luoitit du fargga sisa” sen sijaan, että sanoisi saman suomeksi? Yksityiskohtia viilaamalla voisi tulevissa etätapahtumissa vahvistaa yhteenkuuluvuutta, vaikka fyysinen läheisyys puuttuu. 

Jaksan luottaa siihen, että ennen pitkää saamme taas järjestää tapahtumia paikan päällä, kutsua yleisön tutustumaan Siidan tuleviin näyttelyihin, kokoontumaan tuoreisiin yhteisötiloihin. Silloin olemme kuitenkin saaneet lisää vaihtoehtoja tilaisuuksien toteuttamiseen.  Aina on joku, joka ei pääse paikan päälle terveydentilan, etäisyyden tms. vuoksi. Kuluneena vuonna kartutetun osaamisen voimin voimme tarjota etäosallistumismahdollisuuden myös heille. Uskonkin, että tämä digiloikka olisi Siidankin täytynyt ottaa ennemmin tai myöhemmin, joka tapauksessa. Nyt se tapahtui ennemmin, ja olemme valmiina ottamaan yhteisöt paremmin huomioon myös etäyhteyksin. Tervetuloa, onko kamera päällä? 

Movsháá Haanu Joovnâ Ulpu 

Ulpu Mattus-Kumpunen

Yhteisökoordinaattori (31.8.2021 saakka)

Muitát – repatriaatiosta revitalisaatioon saamelaisilla museokäytännöillä -hanke

____

Säämimuseo oovtâstpargo lii uuccâm uđđâ vuovijd taan ive ääigi. Ko mij ferttijm keessiđ maasâd tábáhtusâid já čokkânmijd, moh lijjii vuávájum pirrâ Säämi já Suomâ, te lep puoh karttâm mottoomnáál unohâsvuotâkuávlun.  

Ko mun algâttim siärvádâhkoordinaattorin, te mun vuordim, ete uápásmâm ulmuid tábáhtusâin njunáluvâi, soljoh raddeest já kákkupittá kieđâst. Ko maailm tile muttui, te pargo luándu te muttui-uv melgâdávt. Maht immâšist mun puávtáččim tuođâi juksâđ sämisiärváduvâid persovnlii ohtâvuođâttáá? 

Lii kuittâg iberdum, ete oovtâstpargo lii merhâšittee uásist säämimuseo puátteevuođâst, ja vuáđu toos koolgâi rähtiđ tääl, tiileest peerusthánnáá. Nuuvtpa mij sirdijm puoh máhđulii virtuaalpirrâsân. 

Tastoo ko mun lam lamaš emedin puohnâssân viiđâ virtuaallii aalmugtábáhtusâst Siida ooleest, te mun pahudâm, ete toh láá eidu taggaar, muu unohâsvuotâkuávlu. Tilálâšvuotâ puáhtá leđe huolâttem, lussâd, riggodeijee, atâšteijee teikâ makkuu – teikâ vuárulávt taid puoh. Lii lamaš suotâs huámmášiđ, ete mon maaŋgah láá lamaš movtijdum uásálistiđ Siida ornim káidustábáhtussáid. Toh láá čielgâsávt puáttám táárbun. Stuorrâ káidustábáhtusâin kuittâg älkkeht váilu puoh tot liegâsvuotâ, ivnáásvuotâ já tubdâmušah, moh táválávt láá mieldi, ko sämmiliih čokkâneh. 

Maggaar talle lii sämmilâš virtuaaltábáhtus? Maht taid ivnáás tubdâmušâid puávtáččii sirdeđ virtuaaltábáhtussáid veikâ tuš uccâ pitážin? Ko uásálistein uáiná pyeri muddoost tuš raddekove, jis tomgin, te detaljij merhâšume stuáru. Sämimááccuhân häärvis kárvudât káidustábáhtusân, mutâ ruuvdukovosâš ullolijne sáttá tälviehidist leđe eidu pyeri kárvulase, tego meid kappeer ruvnân uáiván. Soljo raddeest sáttá leđe tuárvi ravkkâđ tobdo tast, ete lep ulmui juávhust epke jieččân čááitu paaldâst. Kenski.  

Káidustábáhtusân ij taarbâš vyeijiđ luuvijd kilomeetterijd; pijssáá, ko liäkká heiviittâs. Häärvis mist lii kuittâg virtuaalmaailmist tego päihistis. Tast puáhtá leđe koolmâs, vieres, kaaidâs tobdo. Teams-heiviittâs fáálá tuávááškovveen pikselkaavpugijd já psykedeellisijd puljârijd. Nabai jis jyehi uásálistee puávtáččij haalijddijn valjiđ tuávááškovveen veikâba tálváás tuodârenâduv teikâ ááhu päikkikiedi? Sátáččij tállân šoddâd kuáimáás tobdo – veikâ tilálâšvuođâ uásálisteeh tuođânálásávt láá jo päihistis.  

Siidast sämikielah láá uáinusist puoh tooimâst. Virtuaaltábáhtusâin-uv kuulmâs láá lamaš sämikielân (ohtâ anarâš- já kyehti tavesämikielân).  Heiviittâsah kuittâg kevttih tuš váldukielâid. Maht oroččij, jis talle ko spokkâlah jieijâd uásálisten, te ohjelm almottičij, ete ”Leage buorre ja vuordde, mii luoitit du fargga sisa” ton saajeest, ete eđâččij siämmáá suomâkielân? Detaljij peht puávtáččijm puáttee káidustábáhtusâin nanodiđ oohtânkulluuvâšvuođâ tobdo, veikâ fyysisâš aldavuotâ váilu. 

Mun vajam lyettiđ toos, ete mottoom peeivi mij uážžup vuod orniđ tábáhtusâid pääihi alne, povdiđ ulmuid uápásmuđ Siida puáttee čáitálduvváid, čokkâniđ uđđâ siärvádâhtiilijd. Talle mij lep kuittâg finnim lase muulsâiävtuid tilálâšvuođâi olášutmân. Ain lii kiinii, kote ij peesâ pääihi oolâ tiervâsvuotâtile, määđhi tet. keežild. Taan ive nurrum mättim vievâst mij pastep faallâđ káidusuásálistemmáhđulâšvuođâ meid sijjân. Mun oskom-uv, ete taam digiläävhi ličij Siida-uv kolgâm lavkkiđ jo-uv tolebáá teikâ maŋeláá, kuittâg motomin. Tääl tot tábáhtui tolebáá, já mij lep kiärgus väldiđ siärváduvâid pyerebeht huámmášumán meid káidusohtâvuođâi peht. Tiervâpuáttim, lah-uv lekkâm kamera?

Movsháá Haanu Joovnâ Ulpu 

Ulpu Mattus-Kumpunen

Siärvádâhkoordinaattor (31.8.2021 räi)

Muštáđ – repatriaatiost revitalisaation sämmilâš museovuáháduvâiguin – haahâ

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s