Hyvää saamelaisten kansallispäivää!| Buori sámi álbmotbeaivvi! | Pyeri säämi aalmugpeeivi! | Šiõǥǥ saa´mi meersažpeei´v!

 

Alkuvuosi täällä pohjoisessa on aina iloisten tapahtumien aikaa.

Ensinnäkin Skábmagovat! Vuosittain tammikuun lopulla järjestetään Skábmagovat-alkuperäiskansojen elokuvafestivaali, joka tänä vuonna täytti 20 vuotta. Hulluna ideana, unelmana liikkeelle lähtenyt ajatus omasta elokuvafestivaalista elävöittämään Inarin talvikautta, elää jo omaa elämäänsä. Se on jo käsite ja meille niin rakas tapahtuma.

Ulkomuseo2
Tirron tupa | Itnetvári stobu (Seija Lehto/Siida)

Siida on ollut alusta saakka mukana Skábmagovat-tapahtumassa, järjestäjänä ja tapahtumapaikkana.  Tänä vuonna avasimme ulkomuseolla lumiteatterin lisäksi myös Tirron tuvan elokuvia varten. Hirsitupa sopii mainiosti elokuvien näyttämöksi. -Tuvassa on kuultu monenlaisia tarinoita sen 170-vuotisen historian aikana, nyt myös elokuvallisia tarinoita. Sisällä Siidassa tanssi ja joiku yhdistyivät omaksi tarinakseen Ailu Vallen ja Janita Rantasen Human Nature Trap -performanssissa. Skábmagovat on nähtävä, pistäkää nyt jo kalenteriin ensi vuoden festariaika 23.–26.1.2020!

Ja sitten aurinko! Pari kuukautta aurinkoa ei tunnu missään, mutta kun auringon kajastus alkaa näkyä, huomaa että jotain on puuttunut. Kaamosaika olikin todellista. Aurinko on meillä kaikilla suurin puheenaihe, ei ole kohtaamista ilman keskustelua auringosta. Sosiaalinen media täyttyy aurinkokuvista. Ne, joilla aurinko näkyy vuoden ympäri, eivät voi ymmärtää miten tärkeää se on. Näin auringon ensi kertaa sitten marraskuun 28.1.2019, miettikää sitä!

Ulkomuseo3
Aurinko | Beaivváš (Seija Lehto/Siida)

Auringon lasten alkuvuoden juhliin kuuluu Saamelaisten kansallispäivä 6.2., joka Inarissa perinteisesti vietetään koko kylän voimin. Se on jo perinne, mutta ei kovin vanha sellainen. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani kansallispäivää ei vietetty, se on uusi juhla. Nuoremmille sukupolville se on ollut aina olemassa.

Meille museolla on tärkeää olla mukana kansallispäivän tapahtumissa itse kansallispäivän vuoksi, mutta myös yhteisen tekemisen takia. Yhteistyö kylän eri organisaatioiden ja toimijoiden kesken sujuu jouhevasti. Yhdessä tekeminen välittää myönteistä asennetta ja tekemisen meininkiä. Mahtavaa on, että myös lapset ja nuoret osallistuvat tapahtumiin innolla!

Tervetuloa Inariin 6.2.!  Siidassa on avoimet ovet ja monenlaista tapahtumaa. Meidän museoihmisten päivää erityisesti juhlistaa Birit Anni Lehtolan kokoelmalahjoituksen esittely aamusta. Kansallispäivän koko ohjelma löytyy Siidan verkkosivuilta: http://www.siida.fi/sisalto/8-vuodenaikaa/saamelaisten-kansallispiv-6.2.2019-siidassa

Iloista päivää kaikille!

Sari Valkonen

Museonjohtaja

____

Álgojahki dáppe davvin lea álo movttegis dáhpáhusaid áigi.

Vuosttažettiin Skábmagovat! Jahkásaččat ođđajagimánu loahpas ordnejuvvo Skábmagovat-eamiálbmogiid filbmafestivála ja dán jagi dat devddii 20 jagi. Jurdda iežas filbmafestiválas lei álggos badjel bávtti, niehku, mainna ealáskahttit Anára dálvvi. Dál festivála eallá iežas eallima. Dat lea juo doaba ja midjiide nu ráhkis dáhpáhus.

Siida lea leamaš álggu rájes mielde Skábmagovat-dáhpáhusas, ordnejeaddjin ja dáhpáhusbáikin.  Dán jagi rabaimet olgomuseas muohtateáhtera lassin maid Itnetvári stobu filmmaid várás. Hirsastohpu heive hui bures filmmaid čájehanbáikin. – Stobus lea máinnastuvvon máŋggalágan máidnasat juo dan 170-jagi historjjá áigge, dál maid filmma hámis. Siste Siidda dánsa ja luohti duddjuiga oktasaš muitalusa Ailu Valle ja Janita Rantanen Human Nature Trap -performánssas. Skábmagovat-festivála galgá beassat vásihit, merkestehket dál juo kaleandarii boahtte jagi festiválaáiggi 23.–26.1.2020!

Ulkomuseo1
Olgomusea njalla|Ulkomuseon niliaitta (Seija  Lehto/Siida)

Ja de lea beaivváš! Moadde mánu beaivváš ii dovdo gostige, muhto go beaivváš báitigoahtá, de fuobmá ahte mii nu lea váilon. Skábma leige duođalaš. Beaivváš lea sáhkan mis buohkain, ii gávdno olmmoš gii ii hálašii beaivváža birra. Sosiála medias leat dievva beaivvášgovat. Dat, geain beaivváš báitá miehtá jagi, eai sáhte áddet man dehálaš dat lea. Oidnen beaivváža vuosttas geardde skábmamánu maŋŋá 28.1.2019, nu ahte smiehtastehketmat dien!

Beaivvi mánáid álgojagi doaluide gullá Sámi álbmotbeaivi 6.2., mii Anáris lea árbevirolaččat dárkkuha dan, ahte olles gilli dan ávvuda. Dat lea juo árbevierru, muhto ii gal nu boaris dakkár. Mu mánnávuođas ja nuorravuođas álbmotbeaivi ii ávvuduvvon, dat lea ođđa dáhpáhus. Nuorat sohkabulvii dat lea leamaš álo.

Midjiide dáppe museas lea dehálaš mii leat mielde álbmotbeaivvi dáhpáhusain ieš dan álbmotbeaivvi dihte, muhto maiddái danin go beassat bargat ovttas earáiguin. Ovttasbargu gili sierra organisašuvnnaiguin ja doibmiiguin doaibmá bures. Ovttas bargan movttiidahttá. Hui suohtas lea, ahte maid mánát ja nuorat váldet oasi dáhpáhusaide movttegit!

Bures boahtin Anárii 6.2.! Siiddas leat rabas uvssat ja máŋggalágan dáhpáhusat. Min museaolbmuid beaivvi illun lea Niillasaš Biret Biret-Ánne, Birit Anni Lehtola čoakkáldatskeŋkejumi ovdanbuktin iđđes. Álbmotbeaivvi olles prográmma gávdno Siidda neahttasiidduin: http://www.siida.fi/sisalto/8-vuodenaikaa/saamelaisten-kansallispiv-6.2.2019-siidassa

Somás beaivvi buohkaide!

Sari

Áibmejot´Jovnná Ánná Sari

Museahoavda

Mainokset

Kokoelmatyötä linjastossa | Nurâldâhpargo pargorááiđust

es2395_006a_1

Innostunut puheensorina kantautui kokoelmahenkilöstön työtiloista, kun kokoelmien käsittelyyn testattiin uutta työtapaa  – kokoelmatyön linjastoa.

Saamelaismuseon kokoelmia valmistellaan jo uuteen kokoelmarakennukseen siirtoa varten. Meidän kunnianhimoisena tavoitteena on, että kokoelmat siirtyvät hyvin dokumentoituna, puhdistettuna ja pakattuna Siidan läheisyyteen rakennettavaan uudisrakennukseen jo vuoden 2021 aikana.

Tähän tarjoutui hyvä mahdollisuus Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa tekemämme aktiivisen oppilaitosyhteistyön kautta. Lehtori Pasi Jaakonaho ja kovien materiaalien opiskelijat Tiina-Maria Aalto, Pauli Jaatinen ja Per Henrik Niittyvuopio työskentelivät kokoelmatiimissämme viikon ajan. Joukkoomme liittyi myös museologian harjoittelua suorittava opiskelija Henna Lehtola Oulun yliopiston Giellagas-instituutista. Käsiteltäväksi esineiksi valitsimme kuksat, kaarat ja puukot. Jaoimme työtehtävät linjastoon työpisteiksi, jotta opiskelijat pääsivät kokeilemaan eri työvaiheita.

cof

Kokeilu mahdollisti monitasoisen esinetutkimuksen. Keskeisenä työvaiheena oli esineiden valokuvaaminen, joka mahdollistaa esineen tutkimisen myös digitaalisesti. Käytännön tutkimuksessa tarkastelimme esineen muotoa, materiaaleja, työtekniikoita ja mittoja. Pohdimme myös esineen kontekstia eli taustatietoja, sen liittymistä saamelaiskulttuuriin, kuvaavia asiasanoja ja kulttuuriaineiston luokkia.

Kokoelmatyön linjaston testauksen rinnalla tärkeänä tavoitteena oli opiskelijoille museaalisen näkökulman avaaminen esineisiin; mitä esineille tapahtuu museossa, miten niitä käsitellään, hoidetaan, laitetaan esille ja ennen kaikkea miksi niitä säilytetään. Kävimme esineen tarinan ja sen merkityksen näkökulmasta mielenkiintoisia keskusteluja.

Innovatiivisuutemme palkittiin, työtilojen ahtaudesta huolimatta saimme linjaston toimimaan ja työvaiheet rullaamaan. Vuorovaikutteinen työskentely opiskelijoiden kanssa antoi paljon puolin ja toisin. Opiskelijoiden osaaminen oli vahvaa ja uusia ideoitakin syntyi. Lämmin kiitos opiskelijoille ja heidän opinahjoilleen, tästä on hyvä jatkaa!

 

Kokoelmamestari Marjo-Riitta Rantamäki ja amanuenssi Anni Guttorm

 

_____________________________________________

Movtáskâm hullân kullui nurâldâhpargovievâ pargoloonjâin, ko nurâlduvâi kietâdâlmân iiskâim uđđâ pargovyevi– nurâldâhpargo pargorááiđu.

Sämimuseo valmâštâl jo nurâlduvâid uđđâ nurâldâhrakânâsân sirdem várás. Mii kunneehäänis ulme lii, et nurâlduvah láá pyereest dokumentistum, putestum já pakkajum ko nurâlduvah sirdâšuveh Siida paaldân uđđârakânâsân jo ive 2021 äigin.

cof

Táás falâdâđâi šiev máhđulâšvuotâ Säämi máttááttâskuávdáin porgum aktiivlâš oppâlágádâsohtsâšpargo peht. Lehtor Pasi Jaakonaho ja korrâtuojij uáppeeh Tiina-Maria Aalto, Paul Jaatinen já Per Henrik Niittyvuopio porgii mii nurâldâhjuávhust oovtâ oho. Kázzásân seervâi meiddei museologia hárjuttâllâm čođâldittee uáppee Henna Lehtola Oulu ollâopâttuv Giellagas-instituutist. Mij valjijm kietâdâlmân kuuvsijd, kaarijd ja niijbijd. Juovijm pargoid rááiđun, vâi uáppeeh pessii iskâdiđ ereslágán pargomuddoid.

Keččâlem toovâi máhđulâžžân tiiŋgâi tutkâmuš maaŋgâ tääsist. Tehálâš pargomuddon lâi tiiŋgâi kuvvim, mii taha máhđulâžžân tiiŋgâi tutkâm meiddei digitaallávt. Keevâtlâšvuođâ tutkâmušâst suogârdijm tiiŋgâi häämi, materiaalijd, tyejitekniikijd já mitoid. Suogârdijm meiddei tävirij kontekstijd adai tuávááštiäđuid, maht tot lahtoo sämikulttuurân, valdâleijee äššisaanijd já kulttuuramnâstuv luokâid.

Nurâldâhpargo rááiđu iskâdem lasseen tergâdis ulmen uáppeid lâi museaallâš uáinu lekkâm tävirij peht; mii täviráid tábáhtuvá museost, maht kietâdâllâp, hoittáp, pieijâp čáittusân já mondiet taid siäiluttep. Finnijm tiiŋgâ mainâs já ton merhâšume uáinuin mielâkiddiivâš savâstâlmijd.

cof

Mii innovatiivvuotâ kannattij, pargosoojij kärživuođâst huolâhánnáá uážuim pargorááiđu já pargomuddoid toimâđ. Vuáruvaikuttâslâš porgâm uáppeiguin adelij ennuv mijjân já sijjân. Uáppei mättim lâi nanos ja uđđâ ideah-uv šoddii. Lieggâ kijttoseh uáppeid ja sii škovláid, täst lii pyeri juátkiđ!

 

Nurâldâhmiäštár Marjo-Riitta Rantamäki já amanuens Anni Guttorm

Museokauppavastaavan mietteitä|Museokävppivästideijee jurduuh

Olen toiminut museokauppavastaavana Siidassa pian kaksi vuotta. Tänä aikana olen tarkastellut museoita ja erityisesti museokauppoja uusin silmin. Aiemmin en ollut oikein edes tullut kiinnittäneeksi huomiota museokauppoihin. Niihin ei tullut lähdettyä varta vasten. Nyt mietin, miksi ihmeessä ei…

Museokauppa tuo mielenkiintoisen lisän ostosvalikoimaan, ollaan sitten pienessä taajamassa kuten Inari taikka palvelutarjonnaltaan runsaammassa kaupunkimiljöössä.

dav

Sain ilokseni osallistua Tampereella Museoliiton ”Euro enemmän” -hankkeen seminaariin, jonne oli kokoontunut museokauppavastaavia eri puolilta Suomea. Pohdimme kaikkiaan 70 museokauppavastaavan kesken, kuinka museokaupat saisivat myynnin nousemaan eurolla per museokävijä vuoteen 2022 mennessä.

Museokauppa on kauppa siinä kuin muutkin. Samat lait pätevät. Kysynnän ja tarjonnan tulee kohdata. Toki museokaupan erityislaatuisuuden vuoksi sanoisin, että meillä mennään tarjonta edellä. Tarjotaan asiakkaalle jotain, mitä hän ei tiennyt etsivänsä. Mutta luonnollisesti asiakkaan tulee löytää ensin tiensä museokauppaan.

Meillä Saamelsdraismuseon kaupassa on myynnissä paljon paikallisesti tuotettuja sekä paikalliseen kulttuuriin liittyviä tuotteita. Koen olevani etuoikeutettu, sillä työni on tältä osin helppoa. Minun ei tarvitse keksimällä keksiä museokauppaan sopivia myyntituotteita: rikas kulttuuri käsitöineen, koruineen ja aihetta käsittelevine kirjoineen on luonnollinen ja arvostettu valinta myyntivalikoimaksi. Käsitöitä ja koruja saan ostettua toimijoilta kautta saamenmaan. Toisaalta kulttuuri tuo myös haasteen työhöni. Alueen käsityöläiset ovat pitkälti luonnon kierron mukaan eläviä ihmisiä, joiden arjessa käsitöiden tekeminen sijoittuu aikaan, jolloin ei kalasteta, metsästetä, marjasteta tai sienestetä. Luonnollisesti käsin tehdyn ja yksilöllisen tuotteen tekeminen on määrällisesti rajallista.

Nykyaikana me kuluttajat olemme tottuneet siihen, että internetin kautta voimme tilata melkein mitä vain, mistä vain. Ja jos emme ole ihan varmoja mitä kokoa tai väriä tarvitsemme, tilaamme useita ja palautamme sopimattomat. Museokauppa Siidassa, Inarissa, on niin sanottu kivijalkamyymälä. Meillä ei ole nettikauppaa. Tuotteemme ovat pitkälti yksilöllisiä ja niistä on hyvin rajatut erät. Haluamme palvella museokaupan asiakasta kertomalla tuotteista ja auttaa heitä löytämään tarpeeseensa sopivia tuotteita. Teemme sen vanhanaikaisesti, kuten mielestäni museolle hyvin sopii: kasvotusten ja henkilökohtaisesti. Valtaosa museokaupan asiakkaista vierailee myös näyttelyissä ja museokauppa täydentää näyttelyn antia. Museokaupasta ostettu tuote on konkreettinen muisto siitä elämyksestä, jonka matkailija sai vieraillessaan Siidassa, Saamenmaalla, Lapissa, Suomessa, Pohjois- Euroopassa jne….

Tuotteillamme on tarinat. Ei mitään tuulesta temmattuja satuja vaan oikeita tietoja, joita käsityöläiset ovat meille pyynnöstämme kertoneet. Ja me kerromme ne asiakkaille. Ja nämä tarinat jäävät elämään. Museokaupasta ostettu tuote muistuttaa siitä tarinasta vielä pitkään.

Tervetuloa museokauppaan, Siidaan taikka jonkin muun museon kauppaan. Anna valikoiman yllättää sinut ja vieraasi.

Satu Airola, museokauppavastaava, Siida Shop

____

Mun lam toimâm museokävppivästideijen Siidast forgâ kyehti ive. Taan ääigi mun lam tarkkum museoid já eromâšávt museokaavpijd uđđâ čolmijguin. Ovdil jiem lamaš jiešalnees ubâ kiddim huámmášume museokavppijd. Toid ij šoddâm vyelgiđ eidu tárguttâs várás. Tääl smietâm, ete mondiet ij…

Museokävppi puáhtá mielâkiddiivâš lase uástusvaljiittâsân, lâš-uv talle uccâ čuákkipääihist tego Anarist teikâ palvâlusfalâlduv peeleest valjab kaavpugpirrâsist.

dav

Mun finnejim ilo uásálistiđ Tamperest Museolito ”Euro enemmän” -haavâ seminaarân, kuus lijjii čokkânâm museokävppivästideijeeh pirrâ Suomâ. Mij suogârdâlâim puohnassân 70 museokävppivästideijei kooskâ, ete maht museokäävpih finniiččii vyebdim lasaniđ euroin per museost ellee ive 2022 räi.

Museokävppi lii kävppi tastko eres-uv käävpih. Siämmááh laavah heivejeh. Koijâdem já falâldâh kalgeh teivâđ. Ama museokäävpi eromâšvuođâ tiet mun eđâččim, ete mist mij moonnâp falâldâh oovdâst. Mij faallâp äššigâsân maidnii, maid sun ij ubâ tiättám ete lii ucâmin. Mutâ luándulávtäššigâs kalga vistig vyettiđ museokáávpán.

dav

Mist Sämimuseo käävpist láá vyebdimnáál ennuv páihálávt pyevtittum pyevtittâsah sehe páihálii kulttuurân lohtâseijee pyevtittâsah. Mun uáinám, ete must lii ovdâvuoigâdvuotâ, tastko muu pargo lii toin oosijn älkkee. Mun jiem taarbâš hutkâmáin hutkâđ museokáávpán hiäivulijd vyebdimpyevtittâsâid: riges kulttuur kietâtuojijnis, čiŋâinis já fáádá kieđâvuššee kirjijnis lii luándulâš já áárvust onnum valjim vyebdimvaljiittâssân. Kietâtuojijd já čiiŋâid mun puávtám uástiđ tuáimein pirrâ sämieennâm. Nube tááhust kulttuur puáhtá meid hástus muu paargon. Kuávlu tuáijáreh láá ennuv luándu juurrâm mield ellee ulmuuh, kiäi aargâst kietâtyejeh ráhtojeh talle, ko ij lah kuálástemäigi, meccipivdoäigi, muorjimäigi teikâ kuobbârij nuurrâm äigi. Luándulávt kieđâiguin rahtum já jieijâslágán pyevtittâs rähtim lii mere peeleest räijejum.

Tááláá ääigi mij kulâtteijeeh lep hárjánâm toos, ete internet peht mij pyehtip tiiláđ masa maid peri, kost peri. Já jis mij ep lah aaibâs vises mon stuáruduv teikâ ivne mij tarbâšep, te mij tiiláp maaŋgâid já macâttep taid, moh iä heivii. Museokävppi Siidast, Anarist, lii nuuvt kočodum keđgijyelgikävppi. Mist ij lah nettikävppi. Mij pyevtittâsah láá jieijâslágáneh já toi meeri lii räijejum. Mij halijdep palvâliđ museokäävpi äššigâs nuuvt, ete mij mainâstep pyevtittâsâin já išedep sii kavnâđ pyevtittâsâid, moh heivejeh sii tárboid. Mij rähtip tom puárisáigásávt, tego muu mielâst museon pyereest heivee: njunáluvâi já persovnlávt. Väldiuási museokäävpi äššigâsâin joteh meid čáitálduvâin já museokävppi tievâsmit čáitálduv adalduv. Museokäävpist ostum pyevtittâs lii konkreetlâš mušto ton feerimist, mon mađhâšeijee finnee ko iälá Siidast, Säämist, Laapist, Suomâst, Tave-Euroopast jna…

Mij pyevtittâsâin láá mainâseh. Toh iä lah mohnii hutkum mainâsijd peic tuođâlâš tiätu, maid tuáijáreh láá mijjân muštâlâm, ko mij lep pivdám. Já mij muštâlep taid äššigâssáid. Já taah mainâseh pääcih eelliđ. Museokäävpist ostum pyevtittâs muštoot ton mainâsist vala kuhháá.

Tiervâpuáttim museokáávpán, Siidan teikâ monnii eres museo káávpán. Adde valjiittâs olâttiđ tuu já tuu kuosijd.

Satu Airola, museokävppivästideijee, Siida Shop

Päivä asiakaspalvelussa|Beaivi áššehasbálvalusas

Ulpun blogiin 2Huomenta! Tänään on näköjään minun vuoroni avata ulkomuseo. Metsä tuoksuu hyvälle. Avaan Tirron tupien ovet, koputan ja herätän esivanhemmat huikkaamalla ”bures!”. Kierrän ulkomuseon ja tarkistan, ettei mitään ole kaatunut tai muuten hajonnut. Kun olen avannut lukot, palaan Siidaan.

On aika avata ulko-ovi ja päästää ensimmäiset asiakkaat sisään. Suurella todennäköisyydellä he ovat saksalaisia tai sveitsiläisiä. Kukaan saksantaitoisista asiakaspalvelijoista ei satu olemaan töissä, joten englannilla pärjätään. Asiakkaat ilahtuvat, kun kerron, että sekä pysyvissä näyttelyissä että ulkomuseolla on kuvaustekstit myös saksaksi.

Työkaveri pyytää minut hätiin, kun kassalle astelee toistakymmentä italialaista, joille englanti tuottaa vaikeuksia. Opettelin alkukesästä italiaa sen verran, että osaan kertoa näyttelyistä; muu kielitaito on vielä alkutekijöissään. Saan kuitenkin italian alkeiden ja kynän ja paperin avulla selvitettyä ryhmälle, minkälainen ryhmälippujärjestelmä heidän on kannattavinta ottaa. Alan kertoa näyttelyistä. Tämän olen selostanut niin moneen kertaan, että osaan rimpsun vaikka unissani. Asiakkaiden hämmästyneet ilmeet vaihtuvat ällistykseksi ja ”brava!”-huudoiksi, kun pääsen Multiformes-näyttelyn tarinallisiin taidekäsitöihin. Ilmeisesti ”c’e artigianato artistico con storie di Lapponia” ei ole lause, jonka odottaisi kuulevansa lähes kielitaidottoman suusta.

Seuraavaksi museoon tulee vanhempi pariskunta museokorttien kanssa. Ei taida olla reissun paras päivä, sillä molemmat näyttävät tyytymättömiltä. Juttelen näyttelyistä ja hymyilen niin aurinkoisesti kuin osaan, kunnes saan kummaltakin hymyn vastaukseksi. Tehtävä suoritettu!

Amerikkalaisryhmä on käynyt opastetulla kierroksella ja tulee ostoksille. Vanhempi herrasmies pyytää suosittelemaan tuliaisia sukulaistytölle. Ehkäpä satukirja? Johdatan hänet monikieliselle kirjahyllylle ja esittelen kaikki kirjat, joista löytyy satuja englanniksi. Tyytyväinen asiakas valitsee mieleisensä. Toinen ryhmän jäsen kysyy, mitä on tämä musiikki, joka kaupassa soi. Kerron ainoasta modernista inarinsaamenkielisestä levystämme, asiakas tykästyy Aila-duoon ja päätyy ostamaan levyn. Kolmas asiakas All-focusihastelee värikästä kaulakoruani; kerron ostaneeni sen juuri tästä kaupasta ja näytän, mistä niitä löytyy. Toinenkin asiakas tulee ihastelemaan valtavaa värivalikoimaa, ja lopulta molemmille löytyy mieleinen koru.

Järjestän nopeasti myymälän hyllyt ja vaihdan soittimeen uuden levyn. Seuraavien asiakkaiden kanssa pääsen puhumaan espanjaa.

Tykkään työstäni.

Asiakaspalvelija Ulpu Mattus-Kumpunen

____

Buorr’iđit! Otne lea gusto mu vuorru rahpat olgomusea. Meahcci leavgu njálgga hája. Raban Tirro stobuid uvssaid, skoalkalan ja rávkkan máttarvánhemiid dearvvahemiin “bures!”. Jođán olgomuseas ja dárkkistan ahte mihkkege ii leat gahččan dahje muđui bieđganan. Go lean rahpan lohkaid, máhcan fas Siidii.

Ulpun blogiin 3De lea áigi rahpat olgouvssaid ja luoitit vuosttaš olbmuid boahtit sisa. Vuordimis lea ahte sii leat duiskkalaččat dahje sveicalaččat. Aiddo dál eai deaivva leat dakkár bargit barggus, geat máhttet duiskkagiela. Eaŋgalasgiella ferte dohkket. Áššehasat movttáskit go muitalan sidjiide ahte sihke bissovaš čájáhusain ja olgomuseas leat govvateavsttat maiddái duiskkagillii.

Bargoskibir bivdá mu veahkkin, go diskka ovdii lávkulit moaddelot itálialačča, eaige sii máhte nu bures eaŋgalasgiela. Oahpahallen álgogease itáliagiela dan mađe ahte máhtán muitalit čájáhusaid birra; eará giellaáššiid ferten vel hárjehallat. Čielggadan ainjuo itáliagiela vuođđomáhtuin, peannáin ja báhpáriin itálialaččaide, mii oktasaš bileahttavuogádagaid livččii sidjiide buot heivvoleamos. Muitališgoađán čájáhusaid birra. Dán seammá lean čilgen juo nu máŋgii ahte máhtán dan olggul. Áššehasat geahččagohtet beanta ipmašiin ja huiket “brava!” go ovdanbuktigoađán Multiformes-čájáhusa ja dan muitalusaid dáiddadujiid. Lešgo nu ahte itálialaččat eai vuordán ahte easkka álggahalli giellahubmi geavahivččii cealkaga ”c’e artigianato artistico con storie di Lapponia”.

Ulpun blogiinČuovvovažžan museai buvtteha vuorrasut párra, geas leat mielde museakoarttat. Ii dáidde leat reaissu suohttaseamos beaivi, go guktot orruba nu duhtameahttumat. Muitalan čájáhusaid birra ja mojohalan nu čábbát go fal máhtežan, dassážii go párra moddje ruovttoluotta. De lean geargan!

Amerihkálaččaid joavku lea ožžon museas čájáhusoahpisteami ja boahtá gávppašit. Vuorrasut hearrá bivdá ahte evttohan sutnje juoga dullejačča, man doalvut fuolkeniidii. Dohkkeliigo máinnasgirji? Mun oahpistan su máŋggagielat girjehildu lusa ja čájehan buot girjjiid, main leat máidnasat eaŋgalasgillii. Duđavaš áššehas vállje dain ovtta. Nubbi joavkku lahtuin jearrá, mii lea dát musihkaid, mii gávppis čuodjá. Muitalan áidna modearna anárašgielat cd-skearrus. Áššehas liikosta Aila-duo musihkkii ja oastá skearru. Goalmmát áššehas čáppáša mu ivdnás čeabetčiŋa; muitalan ahte lean oastán dan min gávppis ja čájehan, gos dat gávdnojit. Nubbinai áššehas boahtá čáppášit ivdnás čikŋavalji. Loahpas guktot gávdnaba alcceseaskka miela miel čiŋa.

Ordnestan johtilit gávppi hilduid ja lonuhasttán čuojanassii ođđa cd-skearru. Čuovvovaš kundariiguin mun beasan háladit spánskkagiela.

Liikon iežan bargui.

Áššehasbálvaleaddji Ulpu Mattus-Kumpunen

Kolttasaamelaisten väliaikaisilla asuinsijoilla |Nuõrttsäʹmmlai kõskkäiggsain jeällsõõʹjin

Kesäkuun alkupäivinä lähdimme yhdessä YLE Sápmin koltansaamenkielisen toimittajan Erkki Gauriloffin kanssa tutustumaan Vladimir ”Lati” Feodoroffin opastamana hänen perheensä väliaikaiseen asuinpaikkaan Isolle Arttajärvelle. Asuinpaikka oli ollut käytössä vuosien 1945–1949 välillä, ennen kuin Feodoroffin perheelle osoitettiin uusi asuinpaikka Sevettijärveltä.

Iso Arttajärvi sijaitsee Nangujärven tien varrella, lähellä itärajaa. Jätimme auton tien varteen, mistä suuntasimme kohti järven rantaa. Latilla oli vierähtänyt useampia vuosia viime käynnistä, mutta paikka löytyi nopeasti. Tasaisella aukiolla oli pienen, noin 4×4 m kokoisen, neliskulmaisen ja losoista tehdyn rakennuksen jäännös, jonka nurkassa oli romahtanut piisikiveys. ”Kämppä oli pystyssä vielä 1970-luvulla”, Lati muisteli, ”mutta jotkut porukat olivat sen metsäreissuillaan polttaneet. Tässä pirtin ympärillä oli lisäksi kolme eri aittaa. Niissä nukuttiin kesäisin, kun pirtti kävi ahtaaksi.”

Blogi31.8.2018_1
Lati Feodoroff perheensä pirtin jäännöksen äärellä. | Lääda Feodoroff piârrjes ǩeâmp paaʒʒtõõzz luʹnn.

Kolmen pikkuaitan paikat löytyivätkin Latin muistitiedon perusteella; yhdestä oli jäljellä maatunut, alin hirsikehikko ja toisesta ovenkarmin osa saranoineen. Kolmannesta ei ollut jäljellä mitään rakenteita, mutta paikka erottui hiekkaisena ja osin turpeettomana. Yksikään arkeologi ei olisi voinut sen perusteella päätellä, mitä siinä oli sijainnut. Hirsirakenteiset aitat oli joku myöhemmin siirtänyt alkuperäiseltä paikaltaan muuhun käyttöön.

Blogi31.8.2018_2
Pirtin ympärillä oli sijainnut kolme aittaa. Tämä erottui parhaiten järven rannalla. | Ǩeâmp pirr leʹjje leämmaž kolmm ääiʹt. Tät jeärsmi pueʹrmõsân jäuʹrr-reeddast.

Lähelle pirtin jäännöstä tehtiin tulet ja Erkki kaivoi haastatteluvälineet esille. Aurinko paistoi lämpimästi ja tuntui kuin miesten koltansaamenkielinen tarinointi olisi hiljentänyt koko kuivan kankaan. Kun Feodoroffin perhe oli saapunut Pohjanmaan evakkoreissulta, olivat vanhat asuinsijat ja tokat jääneet uuden rajan taakse. Niinpä kaikki oli jouduttu aloittamaan alusta: oli rakennettu pirtti ja aitat niistä aineksista, mitä saatavilla oli. Saksalaisten vankileireiltäkin oli haettu rakennustarpeita. Onneksi isäntä oli ollut käsistään kätevä ja veistänyt suuren männyn alla ainakin kolme venettä, joilla oli nuotattu ja verkosteltu kalaa pöytään. Yksi perheen lapsistakin oli syntynyt pirtissä.

Blogi31.8.2018_3
Tulistelemassa ja tarinoimassa Ison Arttajärven rannalla. Vasemmalla Erkki Gauriloff, oikealla Lati Feodoroff. | Tollstõõllmen da mušttleʹmmen Jõnn Aʹrttjääuʹr reeddast. Čiʹǯsbeäʹlnn Ääʹrhep Gauriloff, vuäʹljsbeäʹlnn Lääda Feodoroff. 

Aivan rannasta löytyi vielä kiuaskivien kasa, jonka ympärillä oli pienen hirsikehikon jäännös – sauna. Sen läheisessä hongassa oli puolentoistametrin korkeudella kirveellä veistetty, osin umpeutunut rasti. Epäilimme, että se oli asuinsijaa järven rannalta etsineiden Feodoroffin miesten merkintä, jolla tuleva asuinpaikka oli valittu ja osoitettu muille paikan olevan ”varattu”.

Lati muisteli Ison Arttajärven rannalla sijainneen myös Fofanoffin perheen pirtin, jonka lisäksi perheellä oli ollut aitta. Niitä päätettiin vielä yhteistuumin etsiä. Olimme jo palaamassa autolle, kun yhtäkkiä silmiini osuivat kauniisti veistetyt, harmaaksi aijastuneet aitan jalat. Hirsirakenteinen, salvottu aitta ilmeisesti siirretty pois tien varresta. Pirtin paikkaa emme kuitenkaan enää löytäneet – ehkä se oli tuhoutunut metsäautotietä rakennettaessa.

Blogi31.8.2018_4
Fofanoffin perheen asuinpaikasta olivat jäljellä enää aitan jalat. | Fofonooff piârri jeällsââʹjest leʹjje kuâđđjam tåʹlǩ teänab ääiʹt jueʹlj.

Päivä oli kerrassaan antoisa kaikille. Latin arvokkaan muistitiedon avulla Ison Arttajärven asuinpaikan ainutlaatuista historiaa tallentui Erkin nauhuriin, ja sitä kautta se siirtyy syksyllä 2018 Ylen Elävään arkistoon. Paikkaan liittyvää tietoa koordinaatteineen ja kohteen historiaa tallennettiin myös Saamelaismuseolle.

Yle Sápmi lähettää koltansaamenkielisessä ohjelmassaan tänä syksynä sarjan haastatteluita, jotka kertovat väliaikaisista asuinpaikoista. Kesä-heinäkuun aikana vierailimme Erkin kanssa Ison Arttajärven lisäksi muillakin asuinpaikoilla ja haastattelimme niillä asuneita tai paikkojen historiaa tuntevia ihmisiä.

Haastattelut ja tutkimukset liittyvät alkuvuonna 2018 käynnistyneeseen, Saamelaismuseon vetämään monitieteelliseen tutkimushankkeeseen, joka tutkii kolttasaamelaisten väliaikaisen asutuksen aikaa. Mukana hankkeessa ovat myös Yle Sápmi, Kolttakulttuurisäätiö, Oulun Yliopiston Giellagas-instituutin Kolttasaamelainen muistipankki-hanke ja Metsähallituksen Lapin luontopalvelut. Hankkeen tuloksilla juhlistetaan elokuussa 2019 vietettävää asuttamisen 70-vuotisjuhlaa.

 

Arkeologi Eija Ojanlatva

 

_________________________________________________

Ǩieʹssmannu aalǥâst vuõʹljim õõutâst YLE Sápmi nuõrttsääʹmǩiõllsaž tuåimteei Ääʹrhep Gaurilooffin tobdstõõttâd Vladimir ”Lääda” Feodorooff piârri kõskkäiggsaž jälstempäikka Jõnn Aʹrttjäurra, son leäi še vuäʹpsteejen jiijjâs piârri jälstemsâjja. Jälstempäiʹǩǩ leäi leämmaž âânnmõõžžâst eeʹjjin 1945–1949 kõõskâst, ouddâl ǥu Feodoroff piârrja čuäʹjteš ođđ jälstempääiʹǩ Čeʹvetjääuʹrest.

Jõnn Aʹrttjäuʹrr sâjjdâtt Näŋŋjääuʹr čuõkku kuâŋŋsest, ââlda nuõrtiraaj. Kuõʹđim aaut čuõkku kuâŋŋsa, koʹst vuõʹljim jäuʹrr-reedd årra. Lääda ij leämmaž jeällam tääiʹben kuuʹǩǩ ääiʹj seʹst, leša päiʹǩǩ käunn’ji samai sõrgg. Tuõlbâs pääiʹǩest leäi uuʹcces, nuʹt 4×4 m šõõra, nelljtäkkšeeʹm da rännšmam preuʹnnmuõrrluuʹdin rajjum raajõõzz paaʒʒtõs, koon suåppast leʹjje täʹǩǩ-keäʹdǧǧkooska čuäʹǧǧen. ”Ǩeâmpp leäi võl ceäggat 1970-lååǥǥast”, Lääda mušttli, ”leša ǩeäk-ne leʹjje tõn meäʹccreeis poodd puälddam. Täʹst ǩeâmp pirr leʹjje lââʹssen kolmm jeeʹres ääiʹt. Tõin vueʹđđeš ǩieʹzz poodd, ǥu ǩiõmppu ij čaakkâm.”

Koolm uʹcc ääiʹt pääiʹǩ käunn’je Lääda moštt-teâđ vuâđald; vuõssmõs ääiʹtest leäi kuâđđjam mäddõõvvâm vueʹlmõs preuʹnnmuõrrkruugg da nuuʹbbest uhssraam kuʹsǩǩ veärttlines. Kuälmad ääiʹtest jiâ leämmaž ni vooʹps rajjâz, leša päiʹǩǩ leäi ååʹn vuõddslõõvvâm da lââuʹŋteʹm. Ij ni õhtt arkeolog leʹčči vuäittam tõn vuâđald juurdčed, mii tõn pääiʹǩest leäi leämmaž ooudbeäʹlnn. Preuʹnnmuõrâst rajjum ääiʹt leäi ǩii-ne serddam alggveärlaž pääiʹǩest mâʹŋŋlubust jeeʹres âânnmõʹšše.

Ââlda ǩeâmp paaʒʒtõõzz raajim tool da Ääʹrhep vaaʹldi mainstâʹttemneävvid õlmmsa. Peiʹvv paaʹšti pakksânji da tobddji ǥu åummai nuõrttsääʹmǩiõʹlle mušttlummuš leʹčči rääuhtam veeʹzz tän kuõlbbân. Ǥu Feodorooff piâr leäi puättam Vuâđđmäädd evakkoreeisast, leʹjje vuäʹmm jeällsââʹj da puäʒʒčiõkkâr kuâđđjam ođđraaj tuâkka. Nuʹt-ba feʹrttje eʹpet altteed aalǥâst: leʹjje raajjâm ǩeâmp da ääiʹt tõin raajjâmtarbbsin, mõõk leʹjje leämmaž vuäǯǯamnalla. Saksslai vaŋggleeiʹrin feʹrttje mâŋŋa še viǯǯâd raajjâmtarbbsid. Leekkas eeʹžžed leäi leämmaž čieʹppes ǩiõđin da viârrâm jõnn pieʹʒʒ vueʹlnn kuuitâǥ kolmm võnnâz, koin leʹjje piâssâm nueʹtted da ââʹnned sääiʹmid jääuʹrest da vuäǯǯam kueʹl pårdda. Õhtt piârri päärnain leäi še šõddâm ǩeâmpast.

Aivv reeddast käunn’ji võl säuʹnnǩiiuǥânǩieʹđji čuäʹǧǧ, koon pirr leäi uʹcc rännšmam preuʹnnmuõrrkruugg paaʒʒtõs– säuʹnn. Tõn luʹnn åårrai pieʹʒʒest leäi pieʹllneʹb mettar õll’jõõzzâst ääuʹšin viârrum, vuässas suâppam ruõss. Kaaʹddim, što tõt leäi jeällsââʹj jääuʹr reeddast ooʒʒji Feodoroff åummai meârkkam, koin pueʹtti jeällsââʹjj leäi vaalšum da nääiʹt čuäʹjtum pääiʹǩ leämmaž ”vaʹrrjum”.

Lääda mušttli Jõnn Aʹrttjääuʹr reeddast åårram še Fofonoff piârri ǩeâmp, koon lââʹssen piârrjest leäi leämmaž äiʹtt. Tõid tuʹmmjiim võl ooccâd. Leeiʹm juʹn mäccmen auʹtte, ǥu krootai čalmma eeʹttle moččânji viârrum, rännšmam šošnn’jam ääiʹt jueʹlj. Preuʹnnmuõrâst rajjum, sälvvum äiʹtt leäi možât sirddum meädda čuõkku kuâŋŋsest. Ǩeâmp sââʹj jeäʹp kuuitâǥ teänab kaunnâm – možât tõt leäi peâltum meäʹccauttčuõkku raajjâm poodd.

Peiʹvv leäi samai uʹvddeejes pukid. Lääda ärvvsaž moštt-teâđ veäkka Jõnn Aʹrttjääuʹr jeällsââʹj jiijjâsnallšem histoor ruõkkjõõvi Ääʹrhep mašinaaʹje, da tõn mieʹldd tõt jåttjââvv čâhčča 2018 Yle Jieʹlli arkiiʹve. Päikka õhtteei teâđ koordinaattineez da sââʹj histoor ruõʹǩǩeš še Sääʹm-muʹzeeja.

Yle Sápmi vuõlttad nuõrttsääʹmǩiõllsaž prograammâst tän čõõuč rääid mainstâttmõõžžid, kook mainste kõskkäiggsaž jeällsõõʹjin. Ǩieʹss-sueiʹnnmannu poodd leeiʹm kueʹssest Ääʹrhpin Jõnn Aʹrttjääuʹr lââʹssen še jeeʹres jeällsõõʹjin da säärntõõlim tõin jälsteejid leʹbe paaiʹǩi histoor tobddi oummuid.

Mainstâttmõõžž da tuʹtǩǩummuž õhttne alggeeʹjjest 2018 jåttjam, Sääʹm-muʹzei ǩieʹssem määŋgtiõđlaž tuʹtǩǩeemhaʹŋǩǩõʹsse, kååʹtt tuʹtǩǩad nuõrttsäʹmmlai kõskkäiggsaž aazztem ääiʹj. Mieʹldd haʹŋǩǩõõzzâst liâ še Yle Sápmi, Nuõrttsääʹmkulttuurfondd, Oulu Universiteeʹtt Giellagas-instituutt Nuõrttsääʹm-mošttbaŋkk-haʹŋǩǩõs da Meäʹcchalltõõzz Lappi luâttkääzzkõõzz. Haʹŋǩǩõõzz pohttmõõžžin prääzkjet påʹrǧǧmannust 2019 viõʹttjem aazztummuž 70-eeʹǩǩprääʹzniǩ.

 

Arkeolog Eija Ojanlatva

Maailma on pieni, sen näkee Sevetissäkin | Maaiʹlm lij uʹcc, tõn vuäinn še Čeʹvetjääuʹrest

Kolttien Perinnetalolla käväisi rovaniemeläinen pariskunta, joka vieraskirjaan kirjoittaessaan huomasi tuttuja nimiä. Edellisenä päivänä täällä oli käynyt tuttavapariskunta, jonka uusiseelantilaisella viinitilalla he olivat vierailleet joitakin vuosia aiemmin. He totesivat, että olisipa jännää törmätä Näätämön ruokakaupassa tuttuihin maapallon toiselta puolelta.

Sevettijärvellä heinäkuun helteet ovat vaihtuneet tavanomaisen elokuun armolliseen viileyteen. Heinäkuun 20. päivänä Kolttien Perinnetalolla vietettiin Inariviikkojen avajaisia. Väkeä oli paikalla runsaasti eri puolilta kuntaa ja kauempaakin. Ohjelmassa oli mm. juhlapuheita, leu´ddeja ja uuden kyläkodan siunaaminen yleishyödylliseen käyttöön. Ihmisiä on vieraillut Perinnetalolla mukavan tasaisesti koko kesän ajan ja ruska-ajan kävijöitä odottelemme vielä.

IMG_3064

Ihmiset kyselevät aika usein siitä, että millaista täällä on asua. He kysyvät mitä teen talvella ja millaista täällä on silloin, kun Perinnetalo on suljettu. Kun kuvailin olosuhteita eräälle hollantilaiselle miehelle, hän päätteli, että hard life. No, en voinut kieltääkään. Suomalaissyntyisen pariisittaren kanssa pohdimme, että mitä ihmiselle tapahtuu, kun ei saa nähdä aurinkoa pitkään aikaan. Pariisissa on kuulemma ollut epätavallisen pitkään pilvistä tänä kesänä ja se on aiheuttanut keskustelua auringottomuuden psyykkisistä vaikutuksista ihmisiin.

Ilahduttavan monet Etelä-Suomessakin katsovat televisiosta Saamenuutisia. Silti useimpia heistä yllättää tieto, että eri saamenkieliä on olemassa kymmenen. Inari-kuplassa varttunutta kesäteiniämme (Sevetin Peurojen palkkaamaa kesätyöntekijää) hämmästytti erityisesti se, että oikeasti Suomessa elää vielä vuonna 2018 ihmisiä, jotka eivät tunnista saamenlippua! Joitakin kävijöitä olen vauhtiin päästyäni häikäissyt – tai uuvuttanut – seikkaperäisellä kertomuksella inarinsaamen revitalisaation vaiheista.

Tällaisen etuoikeutetun kesätyöläisen päivissä on parasta se että, kun joku astuu tuosta ovesta sisään, minulla on aikaa kohdata hänet. Etuoikeutettu tunnen olevani nimenomaan siksi, että voin asua täällä kaukana kaikesta ja kaikista, ja ihmiset tulevat tänne – vieläpä sopivasti ripotellen – joka puolelta maailmaa vaihtamaan sanoja kanssani.

Kaisa Vuolukka

Sevettijärven Kolttien Perinnetalon kesätyöntekijä

____

Nuõrttsäʹmmlai Äʹrbbvuõttpõõrtâst jeällõʹčče Ruäʹvnjaarǥâst kaallâž, sij vuâmmše kueʹssǩerjja ǩeeʹrjteen toobdâs nõõmid. Õõuʹdab peeiʹv tääiʹben leäi jeällam toobdâskaallâž, koon oʹđđseelaantlaž vijnntäälast sij leʹjje leämmaž kueʹssest mueʹdd eeʹjj ääiʹjab. Sij tuʹmmje, što leʹčči-ba hääʹsǩ vuõinnlõõttâd Njauddâm porrmõškaaupâst tobddsin jânnamkååʹdd nuuʹbb beäʹlnn.

Čeʹvetjääuʹrest sueiʹnnmannu paašt liâ jaukkâm da äärmlaž påʹrǧǧmään lij puättam ijsâsvuõđineez. Sueiʹnnmannu 20. peeiʹv õʹnneš Aanarneäʹttli ääʹveempeeiʹv Nuõrttsäʹmmlai Äʹrbbvuõttpõõrtâst. Narood leʹjje pääiʹǩ âʹlnn vââʹlljest jeeʹresåʹrnn kååʹdd da še kuuʹǩǩben puättam. Prograammâst leʹjje ouddm. juhllmainnâz, leeuʹd da ođđ sijddkuäʹđ blouslõõvvmõš takai äuʹǩǩâânnmõʹšše. Oummu liâ kueʹssreissjam Äʹrbbvuõttpõõrtâst samai õõutnalla ǩieʹzz poodd da ǩeârõkääiʹj jooʹttjid vueʹrddep äʹlššaivuõđin.

IMG_3088

Oummu kõõjjâʹlle täujja, što tuʹǩǩee-a oummu jälsted tääiʹben. Sij kõõjjâʹlle što mâiʹd mon jiõčč tuejjääm tälvva da måkam tääiʹben lij ǥu iʹllak Äʹrbbvuõttpõrtt äävai. Ǥu kovvõʹllem åårrmõõžž hollanttnekka, son tuʹmmji, što hard life. Na, jiõm vuäittam ni ǩieʹldded. Lääʹddšââddaž pariistar neezznin smiõttim, što mäʹhtt ooumže ǩeävv, ǥu peiʹvv ij pääʹšt tääiʹben tälvva. Pariisâst lij leämmaž panntakainalla kuuʹǩǩ ääiʹj juʹn põʹlvves ǩieʹss da tõt lij šõddääm saǥǥstõõllmõõžž peeiʹvteʹmesvuõđ psyykklaž vaikktõõzzin oummuid.

Rämmõõʹtti määŋg Saujj-Lääʹddjânnmest še ǩeäʹčče televisiost Sääʹmođđsid. Kuuitâǥ määŋgaid seeʹst ǩeuʹǩǩal teâtt, što jeeʹres sääʹmǩiõl liâ lååi. Aanar-kopplõõzzâst šõddâm ǩieʹssnuõr (Sevetin Peura õhttõõzz paʹlǩǩeem ǩieʹsstuejjla) čuuʹdnõõʹsti jeäʹrben tõt, što tuõđi Lääʹddjânnmest jeäʹlle võl eeʹjjest 2018 oummu, kook jiâ toobd sääʹmliipp! Koid-ne jooʹttjid leäm hoodd vuäǯǯeen seuʹŋŋââttam – leʹbe levvtam – tääʹrǩeld mainsteeʹl aanarsääʹm revitalisaatio põõʹjin.

Näkam ooudvuõiggâdvuõttneǩ ǩieʹsstuejjla peeiʹvin lij pueʹrmõs tõt še, ǥu ǩii-ne eeʹttal tõʹst uusâst sizz, muʹst lij äiʹǧǧ vuõinnlõõttâd suin puârast. Ooudvuõiggâdvuõttneǩ jiõčč toobdâm leeʹd nuʹtt-i tõʹnt, što vuäitam jälsted tääiʹben kuʹǩǩen juõʹǩǩkast da juõʹǩǩ ääʹššest, da oummu puäʹtte tiiʹǩ – võl-ba vueʹǩǩsânji õõutnalla – juõʹǩǩåʹrnn maaiʹlm vaajted saaʹnid muin.

Kaisa Vuolukka

Čeʹvetjääuʹr Nuõrttsäʹmmlai Äʹrbbvuõttpõõrt ǩieʹsstuejjlaž