Jurdagat sámedávvirčoakkáldagaid máhcahemiin | Ajatuksia saamelaisesinekokoelmien palautuksista

dsc_1286

Beannot jagi dassái duođašteimme historjjálaš dáhpáhusa Sámemusea ja luondduguovddáš Siidda auditorias. Auditoria lei bahkka dievva ja olbmot vurde gealdagasas. Loktiimet láhkena ja olbmot besse oaidnit badjel čuohte jagi boares sámedávviriid. Museaguovddáš Vapriikki skeŋken sámedávvirčoakkáldat lei viimmat ruovttus.

Moadde vahku dassái leimme seammasullasaš gelddolaš ja guoskkaheaddji dilálašvuođas. Dán háve láhkena vuolde lei Hämeenlinna historjjálaš gávpotmusea sámedávvirmáhcaheapmi. Čoakkáldagas leat 25 sámediŋgga, mat leat čoggojuvvon Lappis ja Sámis 1900-logu álggus. Hämeenlinna historjjálaš gávpotmusea mearridii skeŋket dávviriid Sámemusea daningo dat eai gula sin vurkenovddasvástádussii eaige sii sáhte atnit daid čájáhusain.

dsc_1260_1
Láhkena vuolde lea… | Lakana alta paljastuu… (Govva | Kuva Maiju Saijets)

Sámemusea čoakkáldatbargin oainnán čoakkáldatmáhcahemiin stuorra ja miellagiddevaš vejolašvuođaid. Sámemusea čoakkáldagaid leat álgán čoaggit 60-logu álggus ja dan dihtte čoakkáldaga dávvirat ja govat leat áiggis nuppi máilmmi soađi maŋŋá. Sámemusea čoakkáldagain leat unnán dađi boarrásut diŋggat. Dán min čoakkáldaga váilevašvuođa čoakkáldatmáhcaheamit eará museain dievasmahttet  bures. Dál mis leat boarrásut, 1800-logu loahppa ja 1900-logu álggu dávvirat, maid mii sáhtit fállat dutkanláhkái ja dutkat ja čájehit daid maid ieš dáppe Sámemuseas. Riikkadási spesiálamusean Sámemusea vástida sámekultuvrra vurkemis ja ovdanbuktimis Suomas. Čoakkáldatmáhcahemiid bokte mii sáhtit bargat dan barggu ain buorebut: addit historjjálaččat ollislaš dieđu sámekultuvrras sámeservošii ja maid earáide, geat leat beroštuvvan.

Mun ieš lean duođaid ilus ja čeavlái. Beasan bargat alccesan ja sávvamis maiddái min servošii mearkkašahtti barggu: mieđustit dáid sámediŋggaid ruovttoluotta Sápmái ja min servoša olámuddui. Hämeenlinna sámedávvirčoakkáldaga fárus máhcai Ohcejogas dolin čoggojuvvon njuikun ja geahpa, maid ráhkadeaddjis dahje geavaheaddjis ii lean diehtu. Mu Ohcejot beale sogas leat leamaš čeahpes boahkániid ja vuoddagiid ráhkadeaddjit – njuikun ja geahpa sáhtášedje vaikko gullat mu sohkii. Jos nu livččii,  in dieđášii buoret báikki seailluhit daid go Sámemusea, gos dat movttiidahttet min oahpahallat min máddariid juo muhtin muddui láhppon giehtadáidduid. Mun jo movttáskin ohcat mu áhku boagánmálle, man áiggon dál oahpahallat duddjot. Oahpaheaddji ja láiggit dušše beare váilot!

dsc_0982
Hämeenlinnas boahtán njuikun ja geahpa | Hämeenlinnasta tullut tiuhta ja käpy (Govva | Kuva Anni Guttorm)

Anni Guttorm

amanuensa, Sámemusea Siida

 

 

Puolitoista vuotta sitten elimme historiallista hetkeä Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidan auditoriossa. Auditorio oli täpötäynnä ja tunnelma oli jännittyneen odottava. Lakana nostettiin ja ensimmäiset etelästä palautuneet yli sata vuotta vanhat saamelaisesineet olivat yhteisön silmien edessä. Museokeskus Vapriikin lahjoittama saamelaisesinekokoelma oli viimein kotona.

Viime viikolla koimme saman jännittävän ja yhtä aikaa liikuttavan tilaisuuden uudelleen. Tällä kerralla esillä oli Hämeenlinnan historiallisen kaupunginmuseon repatriaatio. Kokoelmassa on 25 saamelaisesinettä, jotka on kerätty Lapista ja saamelaisalueelta 1900-luvun alussa. Hämeenlinnan historiallinen kaupunginmuseo päätyi lahjoittamaan esineet Saamelaismuseolle, koska ne eivät kuulu heidän tallennusvastuulle eivätkä päässeet esille heidän näyttelyissään.

Saamelaismuseon kokoelmien parissa työskentelevänä näen kokoelmasiirroissa suuria, innostavia mahdollisuuksia. Saamelaismuseon kokoelmia on alettu kerätä 60-luvun alussa ja tämän takia kokoelmiemme esineet ja valokuvat painottuvat ajallisesti toisen maailman sodan jälkeiseen aikaan. Sitä vanhempaa esineistöä kokoelmissamme on verrattain vähän. Tätä kokoelma-aukkoa Suomen muista museoista saadut kokoelmasiirrot täydentävät hienosti. Nyt meillä on tarjota vanhempaa, 1800-luvun ja 1900-luvun alun esineistöä siitä kiinnostuneiden tutkittavaksi ja voimme itse tutkia ja käyttää sitä esimerkiksi näyttelyissämme. Valtakunnallisena erikoismuseona Saamelaismuseon vastuulla on saamelaisen kulttuurin tallentaminen ja esittäminen Suomessa. Kokoelmasiirtojen myötä pystymme vastaamaan tähän tehtävään paremmin: välittämään historian eri aikakaudet kattavaa tietoa saamelaisesta kulttuurista niin saamelaisyhteisölle kuin muillekin kiinnostuneille.

dsc_1270
Hämeenlinna historjjálaš gávpotmusea sámedávvirčoakkáldat ovdan 9.11.2016 | Hämeenlinnan historiallisen kaupunginmuseon saamelaisesinekokoelmaa esillä 9.11.2016  (Govva | Kuva Maijut Saijets)

Olen todella iloinen ja ylpeä. Saan tehdä itselleni ja toivottavasti myös yhteisölleni merkitsevää työtä: saattamaan nämä saamelaisesineet yhteisöni saavutettavaksi. Hämeenlinnan saamelaisesineiden joukossa oli Utsjoelta kerätty tiuhta ja käpy, joiden tekijästä ja käyttäjästä ei ollut tietoa. Utsjoen puolen suvussani on ollut taitavia tiuhtatöiden tekijöitä – tiuhta ja käpy voisivat olla vaikka oman sukuni. Jos niin olisi, en voisi kuvitella parempaa säilytyspaikkaa kyseisille esineille kuin Saamelaismuseo, jossa ne innostavat meitä ottamaan haltuun esivanhempiemme osittain jo unohtuneita käsityötaitoja. Minä jo innostuin etsimään áhkkuni vyömallin toteutettavaksi, vain opettaja ja tekotarpeet puuttuvat!

Anni Guttorm

amanuenssi, Saamelaismuseo Siida

Digigiissá čohkkemin | Digigiisaa kokoamassa

Biret-Kirste, Hilma ja Kirste fierrumin sáibbomállása amas dat buollit bodnái. Govva: Ida Pirttijärvi, Sámemusea Siida

Dollagáttis huhttájit golbma nissona. Sis orru leamen hui somá, go čuvvot mii dáhpáhuvvá.  Dolas lea stuorra gástarulla, man siste duoldá oalle earenoamáš mális. Gástarullas buljarda suddan bohccobuoidi ja čáhci ja dás galggašii šaddat sáibbo.

Fidnu olis olbmot movttáskedjege máŋggalágan doaimmaide. Sáibbovuoššama lassin fidnus leat láibon luossagáhkuid, maid Báhčaveaijoga guovllus lávejedje láibut ávvodoaluide dahje govven liuvjlemnuâttmõš nappo suhppennuohttuma Njávdámis. Olbmot leat muittašan ovddeš áiggiid. Dáid unna prošeavttain šattai Digigiisá, man sáhttá geavahit ovdamearkka dihte kulturgaskkusteamis.

saippuakykkiminen
Biret-Kirste, Hilma ja Kirste fierrumin sáibbomállasa amas dat buollit bodnái. | Birit-Kirsti, Hilma ja Kirsti hämmentävät saippuakeitosta, jottei se pala pohjaan. Govva|Kuva: Ida Pirttijärvi, Sámemusea Siida.

Fidnu olis olbmot movttáskedjege máŋggalágan doaimmaide. Sáibbovuoššama lassin fidnus leat láibon luossagáhkuid, maid Báhčaveaijoga guovllus lávejedje láibut ávvodoaluide dahje govven liuvjlemnuâttmõš nappo suhppennuohttuma Njávdámis. Olbmot leat muittašan ovddeš áiggiid. Dáid unna prošeavttain šattai Digigiisá, man sáhttá geavahit ovdamearkka dihte kulturgaskkusteamis. Dás beasat geahččat video sáibbo vuoššamis.

Digigiisá lea neahtas ja dan besset buohkat dutkat. Mii leat huksen dan Preziin, mii lea rabas ja nuvttá prográmma. Dainna sáhttá rahkadit visuála ovdanbuktimiid ja laktit daidda videoid, govaid ja teavsttaid dihto ortnegii. Mii leat čohkken dohko dán fidnu almmolaš ja gárvves buvttademiid. Ovdanbuktima vuođđun mis lei Suoma Sámeguovlu kártá, ja buot sierra muitalusat leat ožžon gárttá ala iežaset gássa. Gássat sisttisdollet muitalusaid, videoid, jietnabáttiid ja govaid.

Digigiisái beasat dán liŋkka bokte. Mii leat lasihan Sámemusea Siidda ruovttusiidduide publikašuvnnaid vuollái liŋkka giisái vai buohkat besset návddašit dáid muitalusbihtážiin.

Anáris 27.10.2016

Maiju Saijets, prošeaktabargi, Sámi sohkabuolvvat ja oktasaš muitalus -fidnu, Sámemusea Siida

Ida Pirttijärvi, plánejeaddji, Sámemusea Siida

____

Tulen ympäri on kolme naista. Heillä näyttää olevan hauskaa, kun he seuraavat tulella porisevaa kattilaa. Keitos ei olekaan ihan tavallista soppaa, vaan kattilassa pulpahtelee poronrasvaa ja vettä. Keitoksesta pitäisi valmistua saippuaa, kunhan keittää tarpeeksi kauan ja lisää siihen vielä lipeää.

Tämän tyyppisiä toimintoja on ollut käynnissä Saamelaismuseo Siidan Saamelaiset sukupolvet ja yhteinen tarina -hankkeessa vuoden 2016 kevättalvesta syksyyn. Hankkeen tavoitteena on ollut saamelaisen perinnetiedon taltioiminen saamelaisyhteisön tarpeista lähtien. Lisäksi tavoitteena on ollut eri sukupolvien kohtaaminen ja tieto-taidon siirtyminen sukupolvelta toiselle. Saamelaismuseo Siida sai rahoitusta Museovirastolta innovatiiviseen ja osallistavaan hankkeeseen.

dsc_0600
Lohikakut ovat Paatsjoen kolttasaamelaisten suurta herkkua. | Luossagáhkut leat Báhčaveaijoga nuortalaččaid herskot. Govva | Kuva: Maiju Saijets, Sámemusea Siida.

Hankkeen aikana saamelaisilta tulikin monia ehdotuksia taltioitavista asioista. Saippuan keittämisen lisäksi on esimerkiksi leivottu Petsamon kolttasaamelaisten kalapiirakoita ja kuvattu Näätämöjoella liuvjlemnuâttmõš eli käpäläverkkokalastusta. Hankkeessa on myös taltioitu muisteluksia, työmenetelmiä ja käsityötaitoja. Näistä pienistä tarinoista syntyi Digigiisa, jota voi käyttää esimerkiksi kulttuurikasvatuksessa. Giisa on pohjoissaamea ja tarkoittaa arkkua. Tästä pääset tutustumaan videoon, joka kertoo saippuan keittämisestä.

Digigiisa löytyy internetistä ja se on rakennettu Prezi-ilmaisohjelmalla. Prezillä voi luoda visuaalisia esityksiä, liittää esitykseen videoita, tekstejä ja kuvia tiettyyn järjestykseen. Olemme koonneet giisaan Saamelaiset sukupolvet ja yhteinen tarina -hankkeen julkisia materiaaleja. Esityksen pohjana on Suomen saamelaisalueen kartta, ja kukin tarina on sijoitettu karttapohjalle maantieteellisen sijaintinsa mukaan. Laatikot sisältävät tarinoita, videoita, äänitteitä ja kuvia.

Digigiisaan, perinnetiedon aarrearkkuun, pääset tästä. Olemme myös lisänneet Saamelaismuseo Siidan kotisivuille julkaisujen alle linkin, jotta kaikki voisivat nauttia näistä tarinoista.

Inarissa 27.10.2016

Maiju Saijets, hanketyöntekijä, Saamelaiset sukupolvet ja yhteinen tarina -hanke, Saamelaismuseo Siida

Ida Pirttijärvi, suunnittelija, Saamelaismuseo Siida

Tubdâmuškoveh museopargoost | Tunnelmakuvia museotyöstä

pia-ja-c3a1ile

Jiärástum nuorâ nieidâ njuárust já liibâ talle tutâvâš, ko fättee-uv “poccuu”. Tääl sun haalijd jieš njaammâđ suoppâin já forgâpalij jo njuárustâl tego ličij ain tom porgâm veik lii suu vuosmuš kerdi. Kejâstâm maht tävgipääččim ovdán meeci roobdâst. Sämimuseo arkeologi lii čáittám ovdâmeerhâ tobbeen. Paješkoovlâ uáppein lii máhđulâšvuotâ meid keččâliđ pääččiđ tovláá tavgijn. Suonah saddajeh muáđuin siämmást ko tävgi keldui, kulloo “fiiiuh”, päččee povvâst já iätá:” Oho, oppeet moonâi lappâd.” Mij lep olgomuseost uápáásmim tovláá já tááláá ääigi sämikulttuurân.

pia-ja-aile
Kove: Marjo-Riitta Rantamäki / Sämimuseo Sijdâ

Čuávuváá ohhoost lam oppeet olgomuseost, tääl amanuensáin. Uccškovlâliih  láá puáttám kuldâliđ tovláá ääigi  škovlâ- já kuátielimist. Mun mainâstâm sijjân Tirro tuuveest, et eidu ton tuuveest lii tuođâi-uv lamaš katekeetta máttáátmin párnáid suullân čyeti ihheed tassaaš. Párnááh kuleh maht katekeetta peesâi siijdâst nuubán ergisáttoin, väzzimáin, savehijguin já keessiv kárbáin-uv. Laura Lehtola, pegâlmâs katekeeta, kirjeest luuvâm pitá mast selvân maht kiävá, jis ij lah hárjánâm vyeijiđ ergin. Sij imâšteleh tom, et škoovlân ij peessâm, jis koolgâi veikkâ kuálástiđ, moonnâđ miäcán teikkâ lâi hirmâd hyenes šoŋŋâ. Škovlâeellim muttuumist-uv lii saahâ tom verd, et vistig škovlâ moonâi párnái luus já talle maŋeláá kolgii jo párnááh moonnâđ škoovlâ luus.

Lii muu vuáru leđe uáppee. Lam “Pargoelimân vuáđuduvvee anarâškielâ čäällim”-škovliittâsâst fáárust já mist lii nubbe teivâdem tääbbin Anarist. Škovliittâs ääigi juurdân lii oppâđ lase kielâ, hárjániđ sämikielâlii čäällimproosessân sehe tiäđust-uv čäälliđ. Mii juákku kuldâl moovtâ já tárkká máttáátteijee saanijd. Suorgiittemoopâ mun irâttâm selvâttiđ nuuvt, et mađe kuhheeb sääni, tađe ucceeb tábáhtuvá. Jis mun čokkáám, te puávtám čokkáđ veikkâ tijme. Jis mun vist čokánâm, te tom mun poorgâm ohtii ige tot vääldi kuhháá. Mun koolgâm čokániđ, vâi peessâm čokkáđ. Kulloo lemin älkkee tánávt mutâ ijbâ tot lahkin ain nuuvt. Jáá, talle mij jo kieđâvuššâp eres ääši, o-maadâ veerbâi sujâttem. Vuoi väivi, muu suujâtmeh maneh kal maht sáttojeh. Tuárvi ko keččâlâm te hoksáám mottoom loogiik já talle tot lii jo mahtnii jiärmálâš äšši meiddei muu uáivi siste.

Pia Kantola
Äššigâspalvâlem, oppâlágádâsohtsâspargo


Nuori tyttö heittää suopunkia jännittyneenä ja onkin tyytyväinen saadessaan “poron” kiinni. Hän haluaa itse vyyhdetä suopungin ja pian jo heitteleekin suopunkia kuin olisi sitä aina tehnyt vaikka on hänen ensimmäinen kertansa. Vilkaisen kuinka jousiammunta etenee metsän reunassa. Saamelaismuseon arkeologi on siellä näyttänyt mallia. Yläkoulun oppilailla on mahdollisuus kokeilla muinaisjousella ampumista. Kasvosuonet pullistuvat samalla kun jousi jännittyy. Kuuluu “fiiiuh” ja ampuja kuuluu sanovan naureskellen: “Oho, taas meni huti.” Olemme ulkomuseolla tutustumassa saamelaiskulttuuriin ennen ja nyt.

Seuraavalla viikolla olen jälleen ulkomuseolla, nyt amanuenssin työparina. Pienet koululaiset ovat tulleet kuulemaan entisajan koulu- ja kotaelämästä. Kerron heille Tirron tuvassa, että siellä todellakin on noin sata vuotta sitten ollut katekeetta opettamassa lapsia. Lapset kuulevat kuinka katekeetta pääsi kylästä toiseen härkäkyydillä, kävellen, suksilla ja kesäaikaan veneelläkin. He ihmettelevät, ettei kouluun päässyt, jos piti kalastaa, mennä metsään tai vaikka keli oli erityisen huono. Kouluelämän muuttumisesta on sen verran puhetta, että ensin koulu meni lasten luo ja myöhemmin lasten pitikin mennä koulun luo.

pia-opiskelee
Kuva Ida Pirttijärvi / Saamelaismuseo Siida

On minun vuoroni olla oppilas. Olen mukana “Työelämälähtöinen inarinsaamen kirjoittaminen”-koulutuksessa. Meillä on toinen tapaaminen täällä Inarissa. Koulutuksen aikana tarkoitus on oppia lisää kieltä, harjaantua saamenkieliseen kirjoitusprosessiin sekä tietysti kirjoittaa. Innokas joukkomme kuuntelee tarkkaan opettajan sanoja. Sanojen johto-oppia yritän selvittää itselleni niin, että mitä pitempi sana, sen vähemmän tapahtuu. Jos minä istun, voin istua vaikka tunnin. Jos puolestaan istuudun, teen sen yhden kerran eikä itse istuutuminen vie pitkää aikaa. Minun tulee istuutua päästäkseni istumaan. Kuulostaa helpolta näin sanottuna mutta ei se aina saamenkielessä kyllä ole niin. Jaahas, sitten jo käsittelemmekin eri asiaa, o-vartaloisten verbien taivuttamista. Voi tuska, taivutukseni menevät kyllä miten sattuvat. Tarpeeksi tuskailtuani hoksaan jonkunmoisen logiikan. Pian sitten saankin sen iskostettua päähäni.

Pia Kantola
Asiakaspalvelu, oppilaitosyhteistyö

Sámemusea Tapio Wirkkala | Saamelaismuseon Tapio Wirkkala

yläsali1

Tapio Wirkkala lea beakkan suopmelaš hábmejeddji gean dovdet Suomas ja miehtá máilmmin. Siida leat beassan vásihit olles geassebaji Wirkkala STILL/LIFE –čájáhusa, mii gudnejahttá su eallinbarggu. Tapio Wirkkalas lei earenoamáš oktavuohta Anárii ja Sámemuseai.

Čájáhus lea ordnejuvvon Siidda badje- ja vuollegeardde čájáhuslanjaide ja dat buktá ovdan Tapio Wirkkala luondduoktavuođa ja dan mo son anii árvvus luonddu ja kultuvrra. Vuollegearddis STILL-oasis leat ovdán hábmenbargguid lassin maid Wirkkala iežas dávvirat, ovdamearkka dihte muorrastuhkat, maidda son lea liánttain merken muitui máŋggalágan dáhpáhusaid. Dat leat Anár reaissuid beaivegirjjit, maidda son merkii muitui ovdamearkka dihte dálkkiid ja guollesállašiid.

Máŋggat STILL/LIFE-čájáhusa dávviriin leat ožžon inspirašuvnna Anáris. Tapio Wirkkalai Sápmi mearkkašii ollu. Son lei 1950-logu rájes buot gesiid Sámis, dan maŋŋá go son lei oastán eatnama aviisaalmmuhusa vuođul Anáris. Tapio Wirkkalai eallin davvin ii lean dušše luopmu, muhto son oaččui doppe ollu ideaid bargguidasas go čuovui luonddu dáhpáhusaid.

sami museum foto MW_pieni
Tapio Wirkkala Sámemusea olgomuseas, Anáris. Govva: Maaru Wirkkala | Tapio Wirkkala Saamelaismuseon ulkomuseolla, Inarissa. Kuva: Maaru Wirkkala

Sámemuseai Tapio Wirkkala oktavuohta Anárii lei earenoamáš mearkkašahtti. Son lei mielde álggaheamen Sámemusea ođđa vistti huksenprošeavtta. Prošeavtta ulbmil lei oažžut juo jagis 1963 rahppon olgomusea lassin birra jagát čájáhusbáikki, mii ollašuhtášii maid musea barggu sámekultuvrra vurkejeaddjin. Bártniinis Sami Wirkkalain  son sárggui vuosttas tevnnegiid ja plánaid Sámemusea ođđa vistin 1980-logus. Loahpa loahpas ođđa vistti arkitektuvrra plánema ollašuhtii Tapio Wirkkala buorre ustit, Juhani Pallasmaa.

Tapio Wirkkala lei beroštuvvan maid báikkálaš olbmuid eallimis ja sin boahttevuođas. Son geahččalii buoridit davvi guovllu ássandili 1970-logu álggus ja plánegođii viesuid Čeavetjávrri nuortalaččaide. Ustitbálvalussan Tapio Wirkkala plánii dovddaldaga Anára eaktodáhtolaš buollinčáskadanvehkii, ja gástalihti Anár searvegoddái.

Justa dán dihte Siida ja Anár leat leamašan Wirkkala čájáhussii dego ruoktu.

Ida Pirttijärvi
plánejeaddji

_____

uudisrakennuksen_julkisivu_tapio_wirkkala
Tapio Wirkkala tevnnet Sámemusea ođđa visttis. | Tapio Wirkkalan luonnos Saamelaismuseon uudisrakennuksesta.

Tapio Wirkkala on yksi tunnetuimmista suomalaisista muotoilijoista niin kotimaassa kuin maailmallakin. Siidassa on saatu nauttia koko kesäkausi Wirkkalan elämäntyötä kunnioittavasta STILL/LIFE –näyttelystä. Tapio Wirkkalalla oli erityinen suhde Inariin ja myös Saamelaismuseoon.

Näyttely tuo Siidan ylä- ja alasalissa olevissa osioissa esille Tapio Wirkkalan luontosuhdetta sekä kunnioitusta pohjoista luontoa ja kulttuuria kohtaan. Alakerran STILL osiossa on esillä muotoilutöiden lisäksi myös Wirkkalan henkilökohtaisia esineitä, esimerkiksi puisia kalikoita, joita täyttää teräväkulmainen lyijykynällä kirjoitettu teksti. Ne ovat Inarin reissujen lokikirjoja, joihin Wirkkala tallensi tietoja esimerkiksi säistä ja kalansaaliista.

Monet STILL/LIFE-näyttelyssä olevista esineistäkin ovat saaneet innoituksensa Inarissa. Tapio Wirkkallalle Lappi merkitsi paljon. Hän vietti kaikki kesänsä 1950-luvun lopulta lähtien Lapissa, ostettuaan maata lehti-ilmoituksen perusteella Inarista. Tapio Wirkkalalle olo pohjoisessa ei ollut vain lomailua, vaan silloin hän luontoa tarkkaillessaan sai ideoita työhönsä.

Wirkkalan lokikirjat
Muorrastuhkat, beaivegirjjit STILL/LIFE -čájáhusas. | Puiset lokikirjat STILL/LIFE -näyttelystä

Saamelaismuseolle Tapio Wirkkalan suhde Inariin oli erityisen merkittävä. Hän oli mukana aloittamassa Saamelaismuseon uudisrakennushanketta, jonka tavoitteena oli saada jo vuodesta 1963 yleisölle avoinna olleelle Ulkomuseolle lisäksi ympärivuotinen näyttelykohde, joka toteuttaisi myös museolle kuuluvaa tehtävää saamelaiskulttuurin tallentajana. Poikansa Sami Wirkkalan kanssa Tapio Wirkkala piirsi ensimmäiset luonnokset ja suunnitelmat Saamelaismuseon uudisrakennukseksi 1980-luvulla. Lopulta uudisrakennuksen arkitehtuurisen suunnittelun toteutti Tapio Wirkkalan hyvä ystävä, Juhani Pallasmaa.

Tapio Wirkkala oli myös kiinnostunut paikallisten ihmisten elämästä ja heidän tulevaisuudestaan. 1970-luvun alussa hän pyrki kohentamaan pohjoisen oloja ja käynnisti rakennusmalliston kehittämisen Sevettijärven alueen kolttasaamelaisille. Ystävänpalveluksena Tapio Wirkkala suunnitteli edelleen käytössä olevan tunnuksen Inarin vapaapalokunnalle, sekä kastemaljan Inarin seurakunnalle.

Näyttely on ollut Siidassa ja Inarissa kuin kotonaan – eikä siis syyttä.

Ida Pirttijärvi
suunnittelija

 

Museorakennuksen kunnostus on myös arvovalintoja | Olgomuseavistti divvunbarggut – árvvut ja válljejumit

Jalka painahti tuvan lattian läpi – mitä ihmettä! Siitä tilanteesta pari vuotta sitten alkoi selvittely- ja valmistelutyö Saamelaismuseon ulkomuseolla parhaillaan käynnissä olevaan Tirron vanhemman tuvan kunnostukseen. Tupa siirrettiin vuonna 1960 vastaperustettuun Saamelaismuseoon ja se edustaa Inarin talollissaamelaisten asumismuotoa 1800-luvulta.

DSC_8944_pieni
Tästä kaikki alkoi – lattialankut olivat lahonneet tulisijan pellin alla. | Dás dat álggii – dollasaji spelle vuolde láhttefiellut ledje mieskan. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Tirron tupa on rakennusaikansa tavan mukaan perustettu multapenkin päälle. Maata vasten olevat hirret ovat alttiita kosteudelle, ja sen vuoksi muutaman kymmenen vuoden välein rakennus joudutaan kengittämään eli vaihtamaan alimmat hirret. Rakennuksia tunnetusti säilyttää se, että ne ovat asuttuja. Erityisesti multapenkkirakenne toimii kun taloa asutaan.  Kylmillään olevan museorakennuksen kannalta se on aikamoinen haaste.

Museorakennuksella halutaan kertoa autenttisesti tietyn aikakauden rakennus- ja asuintavasta. Toisaalta rakennustapa voi olla sellainen, joka edustaa omaa aikakauttaan, mutta ei ole kovin pitkäikäinen tai vaatii todella runsaasti huoltoa. Olemme museolla pohtineet Tirron tuvan kunnostuksen vaihtoehtoja ja keskustelleet paljon rakennusperintöalan ammattilaisten kanssa. Edellisestä isosta kunnostuksesta on kulunut aikaa vain 16 vuotta, ja joudumme taas kengittämään rakennuksen. Kunnostus ja toisaalta näin lyhyt aika kunnostuksen välillä on pienelle museolle iso haaste jo pelkästään taloudellisesti.

DSC_5689_pieni
Ensiapuna alimmat hirret kaivettiin esiin, jotta pohja pääsee kuivumaan ja lahovauriot eivät etene. | Álgoheađis goivo vuolimuš hirssaid oidnosii, vai vuođđu goikkašii, iige šat mieskkašii eanet. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Museolla on samat huolet kuin yksityisilläkin vanhojen rakennusten omistajilla: mitä pitäisi tehdä, missä järjestyksessä ja millä rahalla. Sen lisäksi museolla on oltava kirkkaana mielessä, mitä ulkomuseoalueella ja siellä olevilla yksittäisillä rakennuksilla halutaan esittää. Mitä tarinaa kukin rakennus kertoo ja miten ne muodostavat kokonaisuuden?

Kunnostaako siis Tirron tupa uudelleen multapenkkirakenteelle, kuten viimeksi 16 vuotta sitten, vai muuttaako rakenne sellaiseksi, että se kestää pitempään? Menetetäänkö alkuperäisestä, mutta suhteellisen lyhytikäisestä rakenteesta luovuttaessa tärkeitä arvoja, entä mitä hyvää sitä kautta voidaan saavuttaa? Lisäksi kunnostuksessa voidaan päästä samalta näyttävään lopputulokseen monella eri toteutustavalla. Niistä pitäisi osata valita se, joka parhaimmillaan tukee museon välittämää tarinaa. Usein ratkaisut ovat kompromisseja eri vaihtoehtojen välillä.

Ensi kesänä Tirron vanha tupa on taas auki yleisölle. Tavoitteena on, että Tirron tuvan kunnostusten aikaväli pitenee ja se edelleen kertoo tarinaansa inarinsaamelaisten asumisesta. Sen lisäksi tupa kertoo myös siitä, miten museorakennuksiin ja niiden kunnostuksiin on eri aikakausina suhtauduttu. Toivoisin, että museokentällä keskusteltaisiin enemmän ulkomuseoalueiden hoidosta, ongelmista ja erilaisista ratkaisuista. Useinhan jo se helpottaa kun tietää, että muillakin on samoja huolia!

Inarissa 11.8.2016

Päivi Magga, tutkija

____

Juolgi šuvihii stohpoláhtti čađa – maid ipmašiid! Dies dat álggii moadde jagi dassái Itnetvári boarrásut stobu divvunbargguid čielggadeapmi ja válmmaštallan. Stohpu sirdojuvvui jagis 1960 easkka vuođđuduvvon Sámemuseai. Olgomuseas stohpu ovddasta anáraččaid ássanvuogi 1800-logus.

Itnetvári stohpu lea huksejuvvon muldebeaŋkka ala dego dan áiggi lei vierrun. Eatnama vuostá hirssat šaluiduvvet, ja dan dihte visttis galgá molsut vuolimuš hirssaid moattelogi jagi gaskkaid. Miihan diehtit, ahte visti seailu buorebut go dat lea ássojuvvon. Muldebeaŋka lea vuogas dalle go dállu lea ássojuvvon. Museavisttis, mii lea galmmasin birra jagi, muldebeaŋka lea oallelágan hástalus.

sovitusta_pieni
Elokuun 2016 aikana tupa on kengitetty. | Borgemánus 2016 stobus leat molson vuolimuš hirssaid. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Museavisttiin háliidit muitalit, ahte makkár dihto áiggi huksen- ja ássanvuohki leamaš. Huksenvuohki sáhttá lea gal dakkár, mii buktá ovdan iežas áiggis, muhto dat ii leat nu guhkesáigásaš ja gáibida duođai ollu divššu. Mii leat museas guorahallan Itnetvári stobu divvumis sierra molssaeavttuid ja ságastallan ollu áššis huksenárbbi ámmátolbmuiguin. Ovddit stuorat divvunbargguin lea gollan dušše 16 jagi, ja vuot mii fertet molsut vuolimuš hirssaid. Divvunbarggut, eandaliige ná dávjá, leat uhca museai stuorra hástalus juo ruđalaččat.

Museas leat seamma fuolat go priváhta viessoeaiggádiinge: maid galggašii dahkat, man ortnegis ja mainna ruđain. Dasa lassin museas galgá dárkilit jurddašit, maid olgomuseain ja dan visttiin háliidit čájehit. Man muitalusa guđege visti muitala ja makkár ollisvuohta dain šaddá?

Nappo bidjatgo Itnetvári stohpui fas ođđa muldebeaŋkka, dego 16 jagi dassái, vai galggašiigo nuppástuhttitgo ráhkadusa dakkárin, ahte dat gierdá guhkit áigge? Manahitgo dehálaš árvvuid jus luohpat álgoálgosaš, muhto hui oanehisáigásaš ráhkadusas? Naba makkár ávkki das oažžut jus luohpat muldebeaŋkkas? Ja datge vel, ahte divvunbarggus sáhttá geavahit sierralágan vugiid, muhto loahppaboađus lea olggosoaidnit goittotge seammalágan. Molssaeavttuin galggašii máhttit válljet dan, mii buoremusat doarju musea ulbmila. Válljemat leat máŋgii kompromissat sierra molssaeavttuid gaskkas.

DSC_0409_pieni
Rakennus alkaa saada entisen ryhtinsä takaisin. | Visti lea oažžugoahtán ovddeš hámis ruovttoluotta. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Boahtte geasi Itnetvári boares stohpu lea fas rabas álbmogii. Ulbmilin lea, ahte Itnetvári stobu ii dárbbaš divvut nu dávjá ja stohpu liikkáge muitala anáraččaid ássamis. Dasa lassin stobu bokte sáhttit vuohttit maid dan, mo áiggi mielde jurddašeapmi museavisttiin ja daid divvunbargguin lea rievdan. Sávašin, ahte museasuorggis ságastalašedje eanet olgomuseaid fuolaheamis, váttisvuođain ja sierralágan čovdosiin. Dávjáhan juo dat veahkeha go diehtá, ahte earáinge leat seamma fuolat go alddes!

Anáris 11.8.2016

Päivi Magga, dutki

Gábe-Jovnna luottaid guoradeamen | Kaapin Jounin jalanjäljissä

artikkelikuva
kengät
Čoakkáldatbargiid somás bargobeaivi Gábe-Jovnna ássanbáikkis. | Kokoelmahenkilökunnan mukava työpäivä Kaapin-Jounin tilalla. Govva/Kuva: Sámemusea/Saamelaismuseo/Anni Guttorm

Muhtin geassemánu bargobeaivvi mii leimmet barggus Čoađginjávrri gáttis Gábe-Jovnna ássangiettis Leammi guovllus. Gábe-Jovnna dahjege Jouni Aikio lei dovddus badjealmmái, guhte ásai giettis bearrašiinnis 1900-logu álgogeaži rájes. Soga maŋimuš maŋisboahtti fárrii giettis eret 2000-logu álggus, man maŋŋá Gábe-Jovnna gieddi ja dan visttit sirdášuvve Meahciráđđehusa oamastussii ja ássanbáikki boares gálvvut logahallojuvvojedje Sámemusea čoakkáldagaide. Oassi gálvvuin lea ain seailluhusas gietti áittiin.

Mii fitnat jahkásaččat Gábe-Jovnna báikkis dárkkisteamen ja buhtisteamen museagálvvuid. Dán jagi mii dolliimet Leammái mihcamáraid maŋŋá. Gaskageasi áigge gieddi lea hui čáppis olggosoaidnit; lieđđu fiskes rásit gokčet olles gietti ja luondu lea ruonas. Leammi duoddariin oidnosta goittotge vel muohta duohkot dákko. Sámi geassái gullet dieđusge maid čuoikkat ja muohkárat, mat liikojit giđđudit giettádagas. Nuba mii oaččuimet vuogas lihkadanbottuid, go fáippuimet divrriid.

hyttyset
Čuoikkat! | Hyttysiä! Govva/Kuva: Sámemusea/Saamelaismuseo/Petri Jomppanen

Moatte vahku geažes gieddái bohtet ođđa ássit go Gábe-Jovnna gieddi lea vuosttas háve sávzzaid guođohanbáikin Meahciráđđehusa sávzzageahččivahkuin. Sávzzat guhtot giettis moadde vahku ja seammás dikšot sámi kulturbirrasa.

Suoidnemánu loahpa bealde lágiduvvojit Anára-vahkut ja dalle Gábe-Jovnna báikkis lea vejolaš gullat báikki historjjá ja dan ássiid birra.  Gábe-Jovnna giettis lágiduvvon prográmma lea oassi Leammi reaisobeaivvi 23.7.2016. Mii ávžžuhit buohkaid oassálastit reaisobeaivái ja oahpásmuvvat ofelačča fárus áidnalunddot sámi kultur- ja luonddubáikái!

Anáris 11.7.2016

Anni Guttorm, amanuensa

Marjo-Riitta Rantamäki, čoakkáldatmeašttir

____

vene
Geassi Gábe-Jovnna ássangiettis. | Kesätunnelmia Kaapin-Jounin kentältä. Kuva/Govva: Sámemusea/Saamelaismuseo/Anni Guttorm

Eräänä kesäkuisena työpäivänä olimme työtehtävissä Sotkajärven rannalla sijaitsevalla Kaapin Jounin tilalla Lemmenjoella. Kaapin Jouni eli Jouni Aikio oli kuuluisa saamelainen poromies, joka asutti kenttää perheineen 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Suvun viimeinen jälkeläinen muutti tilalta pois 2000-luvun alussa, jonka jälkeen Kaapin Jounin kenttä ja sen rakennukset siirtyivät Metsahallituksen omistukseen ja tilan vanha esineistö luetteloitiin osaksi Saamelaismuseon kokoelmia. Osaa esineistöstä säilytetään edelleen tilan aitoissa.

Käymme vuosittain Kaapin Jounin tilalla tarkastamassa ja pudistamassa esineistön. Tänä vuonna suuntasimme tilalle juhannuksen jälkeisellä viikolla. Näin keskikesällä kenttä näyttää upealta; se on keltaisenaan kukkivaa niittyleinikkiä ja luonto on vehreimmillään. Lemmenjoen tuntureilla pilkahtelee kuitenkin vielä lunta. Lapin kesän merkki on luonnollisesti hyttyset ja mäkärät, jotka viihtyvät kentällä. Saimme mukavaa taukojumppaa niitä hätistellessämme.

Parin viikon päästä kentälle saapuu uusia asukkaita kun Kaapin Jounin kenttä on ensimmäistä kertaa lammaspaimenkohteena Metsähallituksen lammaspaimenviikoilla. Lampaat laiduntavat kentällä muutamia viikkoja ja hoitavat samalla saamelaista kulttuurimaisemaa.

Heinäkuun loppupuolella järjestettävillä Inari-viikoilla Kaapin Jounin tilalla pääsee myös osallistumaan opastetuille kierroksille, joilla kerrotaan tilan historiasta ja asukkaista. Kaapin Jounin kentällä järjestettävä ohjelma on osa Lemmenjoen retkipäivää 23.7.2016. Suosittelemme lämpimästi osallistumaan retkipäivään ja tutustumaan ainutkertaiseen saamelaiseen kulttuuri- ja luontokohteeseen opastuskierroksella!

Inarissa 11.7.2016

Anni Guttorm, amanuenssi

Marjo-Riitta Rantamäki, kokoelmamestari

oda-liv
Oahpistuvvon tuvra mannan jagi Leammi reaisobeaivve. | Opastettu kierros viime vuoden Lemmenjoen retkipäivänä. Govva/Kuva: Meahciráđđehus/Metsähallitus/Kirsi Ukkonen

Ulkomuseon arkeologiaa| Olgomusea arkeologiija

Inarissa olleiden Valtakunnallisten museopäivien yhteydessä pidin opastuksia ulkomuseoalueella ja niitä varten perehdyin alueella suoritettuihin kaivaustutkimuksiin. Saamelaismuseon ulkomuseoalue on lähes kokonaan muinaisjäännösaluetta, minkä vuoksi vain osa alueesta on avoinna kävijöille.

Ensimmäiset tutkimukset Inarissa teki Ilmari Itkonen, joka havaitsi Vuopajan alueella kolme kodanpohjaa 1908 inventoinnissa, ja kaivoi niistä yhtä seuraavana vuonna. Se on ennallistettu löytöpaikalleen 1988 ja uusittu vuonna 1994.  Ulkomuseon kovimmalla käytöllä oleva alue on tutkittu kaivauksin ennen museon ja luontokeskuksen rakentamista vuosina 1987 – 1994. Maanpinta museoalueella oli kävijöiden pahoin kuluttama varsinkin sen ydinalueen kohdalla, Tirron talon vaiheilla. Kaikkiaan alueella on kaivettu seitsemän vuoden aikana noin 2200 m2, ja niiden yhteiskesto on noin 12 kuukautta. Tutkimuksissa on havaittu yhdeksän kodanpohjaa, nelisen kymmentä tulisijaa sekä kymmenen jätekuoppaa, joissa on ollut runsaasti palaneita luita. Suuri osa luista on pieniä kappaleita joista lajimääritys ei onnistu. Tunnistetuista luista suurin osa on peuran ja hirven, lähinnä raajojen, luita. Vähäisiä määriä on kalan, hauen ja ahvenen luita. Satunnaisesti on myös linnun (riekko) sekä karhun ja majavan luita.

Aivan museorakennuksen vieressä on Inarin vanhin ajoitettu asuinpaikka. Jätekuopasta löydetyistä kolmesta purupihkasta on tehty radiohiiliajoitukset ja niistä vanhin ajoittuu 7960 eKr., eli ensimmäiset ihmiset ovat saapuneet paikalle lähes 10 000 vuotta sitten. Esinelöytöjen, keramiikan ja radiohiiliajoitusten mukaan alueella on kivi- ja varhaismetallikaudella oleskeltu useaan eri otteeseen. Alueella on useita mesoliittisia liesiä ja jätekuoppia, jotka ajoittuvat 6800 – 5400 eKr. sekä neoliittisiä liesiä ja keramiikkaa ajoittuen 5000 – 2500 eKr. Varhaismetallikautiset kodanpohjat sekä liedet ja keramiikka ajoittuvat 1700 eKr. – 250 jKr. Lisäksi alueelta on tutkittu yksi rautakautinen tulisija, joka ajoittuu 800-luvulle jKr. Mesoliittinen ja neoliittinen asutus ovat rantasidonnaisia, mutta varhaismetallikautinen ei. Niinpä uudempaa asutusta on löytynyt usein vanhemman päältä.

Juha-Pekka Joona
arkeologi, Saamelaismuseo Siida

kodanpohja
Ilmari Itkosen kaivaman varhaismetallikautisen kodanpohjan rekonstruktio. | Árrametállaáiggi goahtesaji rekonstrukšuvdna, man Ilmari Itkonen dutkkai.
kaivamaton
Varhaismetallikautinen kaivamaton kodanpohja. | Árrametállaáiggi goahtesadji, mii ii leat roggojuvvon.

_______

Anáris lágiduvvon riikkaviidosaš museabeivviid oktavuođas oahpistin gussiid olgomuseas ja dan várás válden čielgasa olgomuseas dahkkojuvvon roggandutkamiin. Sámemusea olgomusea lea measta ollásit dakkár báiki, gos gávdnojit dološbázahusat ja dan dihte dušše oassi olgomusea viidodagas leage rabas gussiide.

Vuosttas arkeologalaš dutkamušaid Anáris dagai Ilmari Itkonen, guhte gávnnai Vuohppenjárggas golbma goahtevuođu jagi 1908 inventeremis. Son dutkkai  ovtta goahtevuođu čuovvovaš jagi. Rogganbáiki lea ovddeštuvvon gávdnanbáikásis 1988 ja ođasmahttojuvvon jagis 1994. Olgomusea eanemus geavahuvvon guovlluid leat dutkan ovdal musea ja luondduguovddáža huksema jagiin 1987 – 1994. Eana museaguovllus lei hui gollan, earenoamážit guovddáš báikkis, Itnetvári šiljus. Buohkanassii guovllus leat roggan čieža jagi áigge sullii 2200 m2, ja rogganáigodat leat sullii 12 mánu. Dutkamušain leat gávdnan ovcci goahtevuođu, sullii njealljelogi dollasaji ja logi ruskaduvnni, main leat gávdnon ollu buollán dávttit. Stuorra oassi dávttiin leat uhca stuhkažat, maid vuođul šládjameroštallan ii lihkosmuva. Daid dávttiin, maid šládja lea dovddus, eatnašat leat gotti ja ealgga dávttit. Muhtin veardde, oalle uhca mearit, leat maid guolle-, hávgga- ja vuskkondávttit ja muhtimat maid lotti (rievssat), guovžža ja mádjit dávttit.

Áibbas museavistti guoras leat Anára boarrásamos visti (man ahki lea meroštallojuvvon). Ruskaduvnnis gávdnon golmma suoskangáhčis leat dahkan radiočitnadutkamušaid ja gáhčiin boarrásamosa ahki lea 7960 oá. Nappo vuosttas olbmot leat boahtán dán báikái measta 10 000 jagi dassái. Dávvirgávdnosiid, keramihka ja radiočitnadutkamušaid mielde dán guovllus leat gávdnan mearkkaid máŋgga sierra áigge orrumis geađge- ja árrametállabajis. Guovllus leat máŋggat mesolihtalaš áiggi dollasajit ja ruskaduvnnit dahjege rokkit, maid áigodat leat 6800 – 5400 oá. Guovllus leat maid neolihtalaš áiggi dollasajit ja keramihkka, daid áigodat lea 1700 oá. – 250 má. Dasa lassin guovllus leat dutkan ovtta ruovdeáiggi dollasaji, mii lea 800-logus má. Mesolihtalaš ja neolihtalaš áiggi ássansajit leat dábálaččat leamaš gáttis, muhto árrametállabajis ii. Nuba ođđasut áiggiid ássansajit leat dávjá gávdnon boarrásut ássansajiid alde.

Juha-Pekka Joona
arkeologa, Sámemusea Siida