Museorakennuksen kunnostus on myös arvovalintoja | Olgomuseavistti divvunbarggut – árvvut ja válljejumit

Jalka painahti tuvan lattian läpi – mitä ihmettä! Siitä tilanteesta pari vuotta sitten alkoi selvittely- ja valmistelutyö Saamelaismuseon ulkomuseolla parhaillaan käynnissä olevaan Tirron vanhemman tuvan kunnostukseen. Tupa siirrettiin vuonna 1960 vastaperustettuun Saamelaismuseoon ja se edustaa Inarin talollissaamelaisten asumismuotoa 1800-luvulta.

DSC_8944_pieni
Tästä kaikki alkoi – lattialankut olivat lahonneet tulisijan pellin alla. | Dás dat álggii – dollasaji spelle vuolde láhttefiellut ledje mieskan. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Tirron tupa on rakennusaikansa tavan mukaan perustettu multapenkin päälle. Maata vasten olevat hirret ovat alttiita kosteudelle, ja sen vuoksi muutaman kymmenen vuoden välein rakennus joudutaan kengittämään eli vaihtamaan alimmat hirret. Rakennuksia tunnetusti säilyttää se, että ne ovat asuttuja. Erityisesti multapenkkirakenne toimii kun taloa asutaan.  Kylmillään olevan museorakennuksen kannalta se on aikamoinen haaste.

Museorakennuksella halutaan kertoa autenttisesti tietyn aikakauden rakennus- ja asuintavasta. Toisaalta rakennustapa voi olla sellainen, joka edustaa omaa aikakauttaan, mutta ei ole kovin pitkäikäinen tai vaatii todella runsaasti huoltoa. Olemme museolla pohtineet Tirron tuvan kunnostuksen vaihtoehtoja ja keskustelleet paljon rakennusperintöalan ammattilaisten kanssa. Edellisestä isosta kunnostuksesta on kulunut aikaa vain 16 vuotta, ja joudumme taas kengittämään rakennuksen. Kunnostus ja toisaalta näin lyhyt aika kunnostuksen välillä on pienelle museolle iso haaste jo pelkästään taloudellisesti.

DSC_5689_pieni
Ensiapuna alimmat hirret kaivettiin esiin, jotta pohja pääsee kuivumaan ja lahovauriot eivät etene. | Álgoheađis goivo vuolimuš hirssaid oidnosii, vai vuođđu goikkašii, iige šat mieskkašii eanet. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Museolla on samat huolet kuin yksityisilläkin vanhojen rakennusten omistajilla: mitä pitäisi tehdä, missä järjestyksessä ja millä rahalla. Sen lisäksi museolla on oltava kirkkaana mielessä, mitä ulkomuseoalueella ja siellä olevilla yksittäisillä rakennuksilla halutaan esittää. Mitä tarinaa kukin rakennus kertoo ja miten ne muodostavat kokonaisuuden?

Kunnostaako siis Tirron tupa uudelleen multapenkkirakenteelle, kuten viimeksi 16 vuotta sitten, vai muuttaako rakenne sellaiseksi, että se kestää pitempään? Menetetäänkö alkuperäisestä, mutta suhteellisen lyhytikäisestä rakenteesta luovuttaessa tärkeitä arvoja, entä mitä hyvää sitä kautta voidaan saavuttaa? Lisäksi kunnostuksessa voidaan päästä samalta näyttävään lopputulokseen monella eri toteutustavalla. Niistä pitäisi osata valita se, joka parhaimmillaan tukee museon välittämää tarinaa. Usein ratkaisut ovat kompromisseja eri vaihtoehtojen välillä.

Ensi kesänä Tirron vanha tupa on taas auki yleisölle. Tavoitteena on, että Tirron tuvan kunnostusten aikaväli pitenee ja se edelleen kertoo tarinaansa inarinsaamelaisten asumisesta. Sen lisäksi tupa kertoo myös siitä, miten museorakennuksiin ja niiden kunnostuksiin on eri aikakausina suhtauduttu. Toivoisin, että museokentällä keskusteltaisiin enemmän ulkomuseoalueiden hoidosta, ongelmista ja erilaisista ratkaisuista. Useinhan jo se helpottaa kun tietää, että muillakin on samoja huolia!

Inarissa 11.8.2016

Päivi Magga, tutkija

____

Juolgi šuvihii stohpoláhtti čađa – maid ipmašiid! Dies dat álggii moadde jagi dassái Itnetvári boarrásut stobu divvunbargguid čielggadeapmi ja válmmaštallan. Stohpu sirdojuvvui jagis 1960 easkka vuođđuduvvon Sámemuseai. Olgomuseas stohpu ovddasta anáraččaid ássanvuogi 1800-logus.

Itnetvári stohpu lea huksejuvvon muldebeaŋkka ala dego dan áiggi lei vierrun. Eatnama vuostá hirssat šaluiduvvet, ja dan dihte visttis galgá molsut vuolimuš hirssaid moattelogi jagi gaskkaid. Miihan diehtit, ahte visti seailu buorebut go dat lea ássojuvvon. Muldebeaŋka lea vuogas dalle go dállu lea ássojuvvon. Museavisttis, mii lea galmmasin birra jagi, muldebeaŋka lea oallelágan hástalus.

sovitusta_pieni
Elokuun 2016 aikana tupa on kengitetty. | Borgemánus 2016 stobus leat molson vuolimuš hirssaid. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Museavisttiin háliidit muitalit, ahte makkár dihto áiggi huksen- ja ássanvuohki leamaš. Huksenvuohki sáhttá lea gal dakkár, mii buktá ovdan iežas áiggis, muhto dat ii leat nu guhkesáigásaš ja gáibida duođai ollu divššu. Mii leat museas guorahallan Itnetvári stobu divvumis sierra molssaeavttuid ja ságastallan ollu áššis huksenárbbi ámmátolbmuiguin. Ovddit stuorat divvunbargguin lea gollan dušše 16 jagi, ja vuot mii fertet molsut vuolimuš hirssaid. Divvunbarggut, eandaliige ná dávjá, leat uhca museai stuorra hástalus juo ruđalaččat.

Museas leat seamma fuolat go priváhta viessoeaiggádiinge: maid galggašii dahkat, man ortnegis ja mainna ruđain. Dasa lassin museas galgá dárkilit jurddašit, maid olgomuseain ja dan visttiin háliidit čájehit. Man muitalusa guđege visti muitala ja makkár ollisvuohta dain šaddá?

Nappo bidjatgo Itnetvári stohpui fas ođđa muldebeaŋkka, dego 16 jagi dassái, vai galggašiigo nuppástuhttitgo ráhkadusa dakkárin, ahte dat gierdá guhkit áigge? Manahitgo dehálaš árvvuid jus luohpat álgoálgosaš, muhto hui oanehisáigásaš ráhkadusas? Naba makkár ávkki das oažžut jus luohpat muldebeaŋkkas? Ja datge vel, ahte divvunbarggus sáhttá geavahit sierralágan vugiid, muhto loahppaboađus lea olggosoaidnit goittotge seammalágan. Molssaeavttuin galggašii máhttit válljet dan, mii buoremusat doarju musea ulbmila. Válljemat leat máŋgii kompromissat sierra molssaeavttuid gaskkas.

DSC_0409_pieni
Rakennus alkaa saada entisen ryhtinsä takaisin. | Visti lea oažžugoahtán ovddeš hámis ruovttoluotta. Kuva/Govva: Saamelaismuseo/Sámemusea/Päivi Magga

Boahtte geasi Itnetvári boares stohpu lea fas rabas álbmogii. Ulbmilin lea, ahte Itnetvári stobu ii dárbbaš divvut nu dávjá ja stohpu liikkáge muitala anáraččaid ássamis. Dasa lassin stobu bokte sáhttit vuohttit maid dan, mo áiggi mielde jurddašeapmi museavisttiin ja daid divvunbargguin lea rievdan. Sávašin, ahte museasuorggis ságastalašedje eanet olgomuseaid fuolaheamis, váttisvuođain ja sierralágan čovdosiin. Dávjáhan juo dat veahkeha go diehtá, ahte earáinge leat seamma fuolat go alddes!

Anáris 11.8.2016

Päivi Magga, dutki

Gábe-Jovnna luottaid guoradeamen | Kaapin Jounin jalanjäljissä

artikkelikuva
kengät
Čoakkáldatbargiid somás bargobeaivi Gábe-Jovnna ássanbáikkis. | Kokoelmahenkilökunnan mukava työpäivä Kaapin-Jounin tilalla. Govva/Kuva: Sámemusea/Saamelaismuseo/Anni Guttorm

Muhtin geassemánu bargobeaivvi mii leimmet barggus Čoađginjávrri gáttis Gábe-Jovnna ássangiettis Leammi guovllus. Gábe-Jovnna dahjege Jouni Aikio lei dovddus badjealmmái, guhte ásai giettis bearrašiinnis 1900-logu álgogeaži rájes. Soga maŋimuš maŋisboahtti fárrii giettis eret 2000-logu álggus, man maŋŋá Gábe-Jovnna gieddi ja dan visttit sirdášuvve Meahciráđđehusa oamastussii ja ássanbáikki boares gálvvut logahallojuvvojedje Sámemusea čoakkáldagaide. Oassi gálvvuin lea ain seailluhusas gietti áittiin.

Mii fitnat jahkásaččat Gábe-Jovnna báikkis dárkkisteamen ja buhtisteamen museagálvvuid. Dán jagi mii dolliimet Leammái mihcamáraid maŋŋá. Gaskageasi áigge gieddi lea hui čáppis olggosoaidnit; lieđđu fiskes rásit gokčet olles gietti ja luondu lea ruonas. Leammi duoddariin oidnosta goittotge vel muohta duohkot dákko. Sámi geassái gullet dieđusge maid čuoikkat ja muohkárat, mat liikojit giđđudit giettádagas. Nuba mii oaččuimet vuogas lihkadanbottuid, go fáippuimet divrriid.

hyttyset
Čuoikkat! | Hyttysiä! Govva/Kuva: Sámemusea/Saamelaismuseo/Petri Jomppanen

Moatte vahku geažes gieddái bohtet ođđa ássit go Gábe-Jovnna gieddi lea vuosttas háve sávzzaid guođohanbáikin Meahciráđđehusa sávzzageahččivahkuin. Sávzzat guhtot giettis moadde vahku ja seammás dikšot sámi kulturbirrasa.

Suoidnemánu loahpa bealde lágiduvvojit Anára-vahkut ja dalle Gábe-Jovnna báikkis lea vejolaš gullat báikki historjjá ja dan ássiid birra.  Gábe-Jovnna giettis lágiduvvon prográmma lea oassi Leammi reaisobeaivvi 23.7.2016. Mii ávžžuhit buohkaid oassálastit reaisobeaivái ja oahpásmuvvat ofelačča fárus áidnalunddot sámi kultur- ja luonddubáikái!

Anáris 11.7.2016

Anni Guttorm, amanuensa

Marjo-Riitta Rantamäki, čoakkáldatmeašttir

____

vene
Geassi Gábe-Jovnna ássangiettis. | Kesätunnelmia Kaapin-Jounin kentältä. Kuva/Govva: Sámemusea/Saamelaismuseo/Anni Guttorm

Eräänä kesäkuisena työpäivänä olimme työtehtävissä Sotkajärven rannalla sijaitsevalla Kaapin Jounin tilalla Lemmenjoella. Kaapin Jouni eli Jouni Aikio oli kuuluisa saamelainen poromies, joka asutti kenttää perheineen 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Suvun viimeinen jälkeläinen muutti tilalta pois 2000-luvun alussa, jonka jälkeen Kaapin Jounin kenttä ja sen rakennukset siirtyivät Metsahallituksen omistukseen ja tilan vanha esineistö luetteloitiin osaksi Saamelaismuseon kokoelmia. Osaa esineistöstä säilytetään edelleen tilan aitoissa.

Käymme vuosittain Kaapin Jounin tilalla tarkastamassa ja pudistamassa esineistön. Tänä vuonna suuntasimme tilalle juhannuksen jälkeisellä viikolla. Näin keskikesällä kenttä näyttää upealta; se on keltaisenaan kukkivaa niittyleinikkiä ja luonto on vehreimmillään. Lemmenjoen tuntureilla pilkahtelee kuitenkin vielä lunta. Lapin kesän merkki on luonnollisesti hyttyset ja mäkärät, jotka viihtyvät kentällä. Saimme mukavaa taukojumppaa niitä hätistellessämme.

Parin viikon päästä kentälle saapuu uusia asukkaita kun Kaapin Jounin kenttä on ensimmäistä kertaa lammaspaimenkohteena Metsähallituksen lammaspaimenviikoilla. Lampaat laiduntavat kentällä muutamia viikkoja ja hoitavat samalla saamelaista kulttuurimaisemaa.

Heinäkuun loppupuolella järjestettävillä Inari-viikoilla Kaapin Jounin tilalla pääsee myös osallistumaan opastetuille kierroksille, joilla kerrotaan tilan historiasta ja asukkaista. Kaapin Jounin kentällä järjestettävä ohjelma on osa Lemmenjoen retkipäivää 23.7.2016. Suosittelemme lämpimästi osallistumaan retkipäivään ja tutustumaan ainutkertaiseen saamelaiseen kulttuuri- ja luontokohteeseen opastuskierroksella!

Inarissa 11.7.2016

Anni Guttorm, amanuenssi

Marjo-Riitta Rantamäki, kokoelmamestari

oda-liv
Oahpistuvvon tuvra mannan jagi Leammi reaisobeaivve. | Opastettu kierros viime vuoden Lemmenjoen retkipäivänä. Govva/Kuva: Meahciráđđehus/Metsähallitus/Kirsi Ukkonen

Ulkomuseon arkeologiaa| Olgomusea arkeologiija

Inarissa olleiden Valtakunnallisten museopäivien yhteydessä pidin opastuksia ulkomuseoalueella ja niitä varten perehdyin alueella suoritettuihin kaivaustutkimuksiin. Saamelaismuseon ulkomuseoalue on lähes kokonaan muinaisjäännösaluetta, minkä vuoksi vain osa alueesta on avoinna kävijöille.

Ensimmäiset tutkimukset Inarissa teki Ilmari Itkonen, joka havaitsi Vuopajan alueella kolme kodanpohjaa 1908 inventoinnissa, ja kaivoi niistä yhtä seuraavana vuonna. Se on ennallistettu löytöpaikalleen 1988 ja uusittu vuonna 1994.  Ulkomuseon kovimmalla käytöllä oleva alue on tutkittu kaivauksin ennen museon ja luontokeskuksen rakentamista vuosina 1987 – 1994. Maanpinta museoalueella oli kävijöiden pahoin kuluttama varsinkin sen ydinalueen kohdalla, Tirron talon vaiheilla. Kaikkiaan alueella on kaivettu seitsemän vuoden aikana noin 2200 m2, ja niiden yhteiskesto on noin 12 kuukautta. Tutkimuksissa on havaittu yhdeksän kodanpohjaa, nelisen kymmentä tulisijaa sekä kymmenen jätekuoppaa, joissa on ollut runsaasti palaneita luita. Suuri osa luista on pieniä kappaleita joista lajimääritys ei onnistu. Tunnistetuista luista suurin osa on peuran ja hirven, lähinnä raajojen, luita. Vähäisiä määriä on kalan, hauen ja ahvenen luita. Satunnaisesti on myös linnun (riekko) sekä karhun ja majavan luita.

Aivan museorakennuksen vieressä on Inarin vanhin ajoitettu asuinpaikka. Jätekuopasta löydetyistä kolmesta purupihkasta on tehty radiohiiliajoitukset ja niistä vanhin ajoittuu 7960 eKr., eli ensimmäiset ihmiset ovat saapuneet paikalle lähes 10 000 vuotta sitten. Esinelöytöjen, keramiikan ja radiohiiliajoitusten mukaan alueella on kivi- ja varhaismetallikaudella oleskeltu useaan eri otteeseen. Alueella on useita mesoliittisia liesiä ja jätekuoppia, jotka ajoittuvat 6800 – 5400 eKr. sekä neoliittisiä liesiä ja keramiikkaa ajoittuen 5000 – 2500 eKr. Varhaismetallikautiset kodanpohjat sekä liedet ja keramiikka ajoittuvat 1700 eKr. – 250 jKr. Lisäksi alueelta on tutkittu yksi rautakautinen tulisija, joka ajoittuu 800-luvulle jKr. Mesoliittinen ja neoliittinen asutus ovat rantasidonnaisia, mutta varhaismetallikautinen ei. Niinpä uudempaa asutusta on löytynyt usein vanhemman päältä.

Juha-Pekka Joona
arkeologi, Saamelaismuseo Siida

kodanpohja
Ilmari Itkosen kaivaman varhaismetallikautisen kodanpohjan rekonstruktio. | Árrametállaáiggi goahtesaji rekonstrukšuvdna, man Ilmari Itkonen dutkkai.
kaivamaton
Varhaismetallikautinen kaivamaton kodanpohja. | Árrametállaáiggi goahtesadji, mii ii leat roggojuvvon.

_______

Anáris lágiduvvon riikkaviidosaš museabeivviid oktavuođas oahpistin gussiid olgomuseas ja dan várás válden čielgasa olgomuseas dahkkojuvvon roggandutkamiin. Sámemusea olgomusea lea measta ollásit dakkár báiki, gos gávdnojit dološbázahusat ja dan dihte dušše oassi olgomusea viidodagas leage rabas gussiide.

Vuosttas arkeologalaš dutkamušaid Anáris dagai Ilmari Itkonen, guhte gávnnai Vuohppenjárggas golbma goahtevuođu jagi 1908 inventeremis. Son dutkkai  ovtta goahtevuođu čuovvovaš jagi. Rogganbáiki lea ovddeštuvvon gávdnanbáikásis 1988 ja ođasmahttojuvvon jagis 1994. Olgomusea eanemus geavahuvvon guovlluid leat dutkan ovdal musea ja luondduguovddáža huksema jagiin 1987 – 1994. Eana museaguovllus lei hui gollan, earenoamážit guovddáš báikkis, Itnetvári šiljus. Buohkanassii guovllus leat roggan čieža jagi áigge sullii 2200 m2, ja rogganáigodat leat sullii 12 mánu. Dutkamušain leat gávdnan ovcci goahtevuođu, sullii njealljelogi dollasaji ja logi ruskaduvnni, main leat gávdnon ollu buollán dávttit. Stuorra oassi dávttiin leat uhca stuhkažat, maid vuođul šládjameroštallan ii lihkosmuva. Daid dávttiin, maid šládja lea dovddus, eatnašat leat gotti ja ealgga dávttit. Muhtin veardde, oalle uhca mearit, leat maid guolle-, hávgga- ja vuskkondávttit ja muhtimat maid lotti (rievssat), guovžža ja mádjit dávttit.

Áibbas museavistti guoras leat Anára boarrásamos visti (man ahki lea meroštallojuvvon). Ruskaduvnnis gávdnon golmma suoskangáhčis leat dahkan radiočitnadutkamušaid ja gáhčiin boarrásamosa ahki lea 7960 oá. Nappo vuosttas olbmot leat boahtán dán báikái measta 10 000 jagi dassái. Dávvirgávdnosiid, keramihka ja radiočitnadutkamušaid mielde dán guovllus leat gávdnan mearkkaid máŋgga sierra áigge orrumis geađge- ja árrametállabajis. Guovllus leat máŋggat mesolihtalaš áiggi dollasajit ja ruskaduvnnit dahjege rokkit, maid áigodat leat 6800 – 5400 oá. Guovllus leat maid neolihtalaš áiggi dollasajit ja keramihkka, daid áigodat lea 1700 oá. – 250 má. Dasa lassin guovllus leat dutkan ovtta ruovdeáiggi dollasaji, mii lea 800-logus má. Mesolihtalaš ja neolihtalaš áiggi ássansajit leat dábálaččat leamaš gáttis, muhto árrametállabajis ii. Nuba ođđasut áiggiid ássansajit leat dávjá gávdnon boarrásut ássansajiid alde.

Juha-Pekka Joona
arkeologa, Sámemusea Siida

Bures boahtin lohkat Sámemusea blogga! | Tervetuloa Saamelaismuseon blogin pariin!

Sávan didjiide somás miessemánu! Miessemánus álddut guddet, lottážat vizardišgohtet ja boaimmáš bišku. Dát lea ođđa eallima ja bessema áigi.

Mii livččii vel buoret áigi álggahit Sámemusea Siidda blogga! – Go geassi lea boađi boađi ja Siiddas álgá 19. doaibmajahki. Dan áiggi go Siida lea doaibman, dat lea lasihan gallededdjiid ja bargiidis meari guovtti geardásažžan. –Mii leat juksan ollu ja mii leat hui rámis das!

Siiddas mánná bures.  Mii muitalit dán bloggasteamet museabarggus dasgo dát bargu sáhttá leat muhtin muddui čihkosis, iige oidno stuorrá álbmogii. Blogga čállit leat museabargit, geat barget iešguđetlágan bargguin, dego čoakkáldat- ja čájáhusdoaimmas, museagávppis ja kulturbirasossodagas. Min lohkkit besset diehtit earet eará, ahte  man fiinna diŋggat min čoakkáldagain leat, movt legendáralaš olgomusea divvunbarggut ovdánit dahje mii gullo Nuortalaččaid árbevierrodállui.

Muđui, Riikkaviidosaš museabeaivvit leat juo dán vahkus! Mii vuordit gealdagasas ja iluin gussiid. Prográmma lea buorre ja mii leat diŋgon Anárii fiinna dálkkiid ja čáppa gaskaija beaivváža. Mis šaddet sihkkarit hui somás doalut, gos mii beassat oaidnalit ja ovttastallat Suoma museaveagain. Ja midjiide dát lea earenoamáš buorre vejolašvuohta čájehit doaibmamet ja muitalit iežamet kultuvrras! Dál mii leat vel doapmamin maŋimuš bargguiguin olgomuseas ja čájáhusain. Lea somá beassat fállat museaolbmuide vejolašvuođa oahpásmuvvat Anárii ja Siidii!

Mii sávvat, ahte blogga buktá oidnosii museabarggu máŋggahámatvuođa ja dan, ahte man miellagiddevaš bargu dát lea. Sáhttáhan leat nu, ahte dát boktá olbmuid ráhkisvuođa iežas historjái ja kulturárbái! Lea dehálaš diehtit iežas ruovttuguovllus, máttuin ja das, makkár duogáš lea.

Sámemusea bloggateavsttat leat suomagillii ja dieđusge sámegillii. Dat man sámegiela maid mii goasge geavahit (anáraš-, davvi- ja nuortalašgiella)  lea gitta das, mas mii čállit ja čálli iežas gielladuogážis. Dát teaksta lea davvisámegillii. Bloggateavsttat almmustuvvet golmma-njealji vahku gaskkaid.

Sávan didjiide čuvges giđđageassebeivviid!

Anáris 23.5.2016
Áibmejot´ Jovnna Ánná Sari
Museahoavda

_________________________________________________________________

Ihastuttavaa toukokuuta! Toukokuu on pohjoissaameksi miessemánnu. Se tarkoittaa vasakuuta. Poronvasat pyöräytetään maailmaan näin vasakuussa. Pikkulinnut livertävät ja piekanat huutavat. Uuden elämän alkua, pesänrakennusta kaikkialla.

Mikäs tämän oivempi aika aloittaa Saamelaismuseo Siidan blogi!  -Kesän korvalla ja Siidan aloittaessa 19. toimintavuottaan. Siidan toiminnan  aikana Saamelaismuseon henkilökunta ja myös Siidan kävijämäärät ovat kaksinkertaistuneet. –Hieno saavutus, josta olemme hyvin ylpeitä!

Siidassa eletäänkin hyviä aikoja. Esittelemme blogissamme museotyötä, joka voi olla osin tuntematonta suurelle yleisölle.  Blogin kirjoittajat toimivat museolla erilaisissa tehtävissä, kuten kokoelma- ja näyttelytyössä, museokaupassa ja kulttuuriympäristöyksikössä. Lukijamme saavat tietää,  mitä aarteita kokoelmat pitävät sisällään,  kuinka legendaarisen ulkomuseon restaurointityöt etenevät tai  mitä kuuluu Kolttien perinnetalolle.

Niin, Valtakunnalliset museopäivät ovat jo tällä viikolla! Jännittyneinä odottelemme vieraita saapuviksi. Ohjelma on hieno ja hyvät kelit  keskiyön aurinkoineen on tilattu. Tulossa on taatusti  mukavat, yhteisölliset päivät Suomen museoväen kanssa. Ja meille tämä on mahtava tilaisuus päästä esittelemään toimintaamme, ja omaa kulttuuriamme!  Nyt tehdään vielä viimeisiä valmisteluja ulkomuseolla ja näyttelyissä. Hienoa on päästä tarjoamaan museoväelle mahdollisuus tutustua Inariin ja Siidaan.

Toivomme, että blogin kautta museotyön monimuotoisuus ja kiinnostavuus avautuu lukijalle.  Ehkä myös rakkaus omaan historiaan ja kulttuuriperintöön kasvaa! On tärkeää tietää omasta kotiseudustaan, juuristaan ja lähtökohdistaan.

Saamelaismuseon blogitekstit ovat suomeksi ja luonnollisesti myös saameksi.  Se, mitä saamenkieltä (pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame) kulloinkin käytetään, riippuu asiayhteydestä ja kirjoittajan omasta kielitaustasta.  Tämä teksti on pohjoissaameksi. Blogitekstit ilmestyvät kolmen-neljän viikon välein.

Valoisia kevätkesän päiviä!

Inarissa 23.5.2016
Sari Valkonen
Museonjohtaja