Sevettijärven kuulumisia suuren juhlan jälkeen| Čeʹvetjäuʹrr jõnn prääʹzniǩ mâŋŋa

davSevettijärvellä Kolttien Perinnetalon kesäkausi on jo kääntymässä loppua kohti. Ruska-aika on ovella ja viimeiset aukioloviikot käsillä. Ennen ruskaryhmien aikaa liikkeellä on pääasiassa pariskuntia eri puolilta Suomea ja Eurooppaa.

Kesästä tuli viileä ja pilvinen, kuten kevään säiden perusteella saattoi ennustaakin. Heinäkuussa vietin kuitenkin neljä hellepäivää töissä Perinnetalolla ja kyllä – sain pyöräillä töihin teepaidassa palelematta, vaikka kesän muuten saikin kohdata kahden villatakin taktiikalla. Toisinaan työmatkapyöräilyyn sai varustautua pipolla, sormikkailla ja villahousuilla. Elokuun lopulla saimme kuin lohdutukseksi kokea vielä muutamia aurinkoisia päiviä ja ihmeellisen säkkipimeitä lämpimiä öitä. Aivan kuin etelässä!

 

Kolttien asuttamisen 70-vuotisjuhla, elokuun loppupuolella, täytti lähes kaikki odotukset. Päivän sää osoittautui ikävä kyllä sateiseksi, mutta juhlateltassa taas oli sitäkin tiiviimpi tunnelma. Juhla sai todellakin ihmiset liikkeelle läheltä ja kaukaa. Suomen ortodoksisen kirkon kaikki virassa toimivat piispat olivat paikalla toimittamassa juhlaliturgiaa, jonka striimauksen löytää edelleen ort.fi-sivustolta. Itse en työkiireiden vuoksi juhlaliturgiaan kerennyt, mutta onneksi piispat toimittivat sunnuntailiturgian vielä seuraavana aamuna Nellimissä, jonne kiiruhdin, jopa muutaman tunnin yöunet nukkuneena.

 

dav

Juhlahumun pukuloistokaan ei tuottanut pettymystä. Uusia upeita kolttapukuja riitti ihasteltavaksi joka puolella Sevettijärvellä liikkuessa. Omaan osuuteeni juhlavaatetuksesta kuului muun muassa helmivyön tekeminen juhlaan osallistuvalle tuttavalle. Onnekseni ja suurta kiitollisuutta tuntien ehdin tehdä vyötä myös ollessani töissä Perinnetalolla. Vierailijoita työnäytöksissä kiinnosti erityisesti helmikirjailun tekniikka ja huolestutti työn hitaus. Monia epäuskoisia ilmeitä näin, kun kerroin, missä aikataulussa vyön pitäisi olla valmis. Juhla tuli ajallaan ja vyökin valmistui riittävän ajoissa juhlaan puettavaksi.

Perinnetalolla asutusjuhlapäivä oli yksi kesän vilkkaimmista kuten odotimmekin. Varsinaista juhlaohjelmaa museolla ei ollut, mutta kylläkin alennustuotteiden myyntiä ja vuolassanaisia selontekoja ihmetteleville ulkomaisille kävijöille, että mitä tällä kylällä onkaan meneillään.

Juhlaan valmistautuminen hallitsi monella tasolla kylää melkein koko kesän. Viimeisten päivien talkoopuserrus ennen h-hetkeä teki ainakin minuun vaikutuksen, vaikka pääsinkin seurailemaan sitä pienen etäisyyden päästä. Nyt juhlan mentyä on jälkipyykin aika. Mikä meni hyvin ja mitä hiomme vielä vähän seuraavaa kertaa varten. Olisiko sen aika jo vuonna 2024, kun kolttien uudelleen asuttamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta?

 

Kaisa Vuolukka

Sevettijärven Kolttien Perinnetalon kesätyöntekijä

____

dav

Čeʹvetjääuʹrest Saaʹmi Äʹrbbvuõttpõõrt ǩieʹsspââʹjj lij juʹn puuđškuättam. Ǩeârõkäiʹǧǧ lij puäʹđ-puäʹđ-aa da Põõrt mââimõs äävai åårram neäʹttel lie mõõnnmen. Ouddâl ko ǩeârõkjoouk puäʹtte, jååʹttmen lie vuõss-sââʹjest kaallâž pirr Lääʹddjânnam da Euroop.

Ǩieʹss leäi ijsâs da põʹlvvi nuʹtt što mäʹhtt juʹn ǩiiđ kueʹlšes šõŋŋ tosvvii. Sueiʹnnmannust leeiʹm Äʹrbbvuõttpõõrtâst tuâjast kuuitâǥ nelljen paaštpeiʹvven – da tuõtt lij, što vuõiʹttem vuejjad tuõjju tanccâmkååʹlzin kõlmstõõlǩani ââʹneeʹl pâi vuäʹnkõs suäjj t-pääid, håʹt ǩieʹzzest huõlǩani muđoi leeiʹm âânnam kueʹhtt tikkâr. Måtmešt muʹst leʹjje leämmaž âʹlnn keäʹpper, suõrmmgõõđ da ollpuus še. Påʹrǧǧmannu looppâst leʹjje veâl muäʹdd paaštpeeiʹv da õõmâsnallšem sami seuʹŋŋes pakk iinn. Seämmanalla ko mäʹhtt saaujâst lie!

Saaʹmi aazztem 70-eeʹjjprääʹzniǩ påʹrǧǧmannu looppbeäʹlnn oʹnnsti puârast. Prääʹzniǩpeeiʹv kâʹl õõʹbri kõrrset, leâša prääʹzniǩ-kääđas seʹst puk leʹjje pueʹrr miõlin. Oummu leʹjje puättam prääʹznka ââlda da kuʹǩǩen. Puk veeʹrjest åårai piisp Lääʹddjânnam ortodoks ceerkvest leʹjje ââʹnnmen prääʹzniǩliturgii, mõõn striimjummuž vueiʹt õinn kaunnâd ort.fi-seeidain. Mon leeiʹm tuâjast jiõm-ǥa ǩiõrggnam mieʹldd prääʹzniǩliturgiiʹje, leâša muu lekkan leäi, što piisp õʹnne Njeäʹllmest pâʹsspeeiʹv liturgii veâl puõʹtti tueʹlää. Tok mon ǩiirtem, håʹt ekka leeiʹm vuäđđam pâi muäʹdd čiâssâd.

dav

Prääʹzniǩ vääras puk leʹjje raakktõõttâm samai mooččâs sääʹmpihttsivuiʹm. Ođđ mooččâs sääʹmpihttâz leʹjje vueiʹnnemnalla juõʹǩǩ åʹrnn Čeʹvetjääuʹrest. Mon pieʹssem mieʹldd raakktõõttmõʹšše kuäʹss kuäʹss-a kuäreeʹl peʹsserpuäǥǥanj õõut muu tobddsa. Leäm lekkas da späʹssballaš, što vuäǯǯaim kuärrad tõn Äʹrbbvuõttpõõrtâst še. Tuʹriiʹsti miõlid ǩiõzzi čuuʹt peʹssertuâjjtekniikk da sij õõmtõʹšše tõn, što kuärrmõš jooʹđi nuʹtt meälžet ooudårra. Mäŋggaz jie ååskam muu, ko cieʹlǩǩem, što måkam äiʹǧǧtaaul sizz puäǥǥanj õõlǥi leeʹd vaalmâš. De prääʹzniǩ aaʹlji äiʹjstes da puäǥǥanj še šõõddi valmmša ääiʹjbeäʹlnn.

Prääʹzniǩpeiʹvv puuʹti jiânnai kueʹssid Äʹrbbvuõttpõʹrtte, mäʹhtt juʹn leʹjjem vuârddam. Muʹzeeʹjest ij leämma spesial prääʹzniǩprogramm, leâša kaaupšim täʹvvrid vueʹluum hõõʹddin da čiõʹlǧǧiim ålggjânnamneeʹǩǩid, što mii siidâst leäi mõõnnmen.

Prääʹznka valmštõõttmõš kuâsttai siidâst mäŋggan tääʹzzest miâlggâd obb ǩieʹzz ääiʹj. Mon čuuʹt tuʹǩǩeem mââimõs peeiʹvi kõrr pääʹlǩteʹmes äʹrtteltuâi, håʹt jiõm piâssâm tõn samai ââlda ǩiiččeed. De prääʹzniǩ lij puuttâm da ååʹn õlggâp smiõttâd tõn, što mii prääʹznǩest oʹnnsti puârast da mõõn mättjiim puõʹtti vuâra vääras. Možât puõʹtti prääʹzniǩ ââʹnet juʹn 2024, ko nuõrttsaaʹmi aazztummsest lij mõõnnâm 75 eeʹǩǩed.

Kaisa Vuolukka
Čeʹvetjääuʹr Nuõrttsaaʹmi Äʹrbbvuõttpõõrt ǩieʹsstuâjjlaž

Mainokset