Ovddit vahkus galledin Suoma Álbmotmusea. Sivvan lei erenoamáš dilli musea historjjás: sámit ledje váldán Álbmotmusea vistti háldui. Sámi vuoigŋa vuhttui jo ovdal go lávken sisa, musea ovdašilju leavgastákkus libardii min ivdnás beaivvášleavga.
Mu ledje bovden hupmat “Máttaráhku ládjogahpir – duodji ja repatriašuvdna” – seminárii ja oppalaččat oassálastit sámedáhpáhussii “Duoji vuoigŋa – Hámit sámekultuvrras”. Dat guovtti beaivásaš dáhpáhusa ulbmilin lei fállát sierra geahččančiegaid sámekultuvrii. Dáhpáhusas geažidedje sámi nissoniid rolla. Ovdamearkka dihte buot sáhkavuorrodoallit ja dáiddárat dáhpáhusas ledje nissonat. Dáhpáhusa lágidii Suoma Álbmotmusea lassin Norgga Ambassáda, City-Sámit -searvi, Sámi Duodji -searvi ja Walhalla rs. Giittán sin bures lágiduvvon dilálašvuođas.
Iežan sáhkavuorus “Eamiálbmotmusea, sámemusea ja čoakkáldagaid sámáidahttin” hupmen sámemuseas ja oppalaččat mii lea eamiálbmotmusea. Vaikko eamiálbmogat miehta máilmmi lea ásahan museaid, ii gávdno oktasaš meroštallan mii dahje makkár lea eamiálbmotmusea. Hupmen maid musealágádusa kolonialisttalaš árbbis. Musea lea oassi kolonisttalaš vuogádagas ja dat lea mielde soardime ja assimilereme eamiálbmogiid. Danin dárbbašit soabadallama ja musea eamigahttema. Eamigahttimiin mii nuppástuhttit vuogádagaid ja lágádusaid, nu ahte dat buorebut vástidit eamiálbmogiid dárbbuid, máilmmigova ja jurddašeami.
Álbmotmusea sámedáhpáhusa vuolggasadjin lei duodji ja earenoamážit okta duodji: ládjogahpir. Dáiddár Outi Pieski ja dutki Eeva-Kristiina Harlin leaba álggahan ládjogahpir-fitnu, man ulbmilin lea čohkket sierra gálduin nu ollu dieđu go vejolaš dán láhppon duojis ja gaskkustit dieđu ruovttoluodda Sápmái. Fidnu lea muittuhus manin gulahallan buotlágán rájiid rastá lea nu dehálaš. Go dáidaga, duoji ja diehtaga bargovugiid ja jurddašanmálliid ovttasta, boađus addá áibbas ođđa geahččanguovllut fáddii.
Mu mielas dutki-dáiddár guoktá ládjogahpir-fidnu, dan mihttomearit ja ovdánanvuogit leat buorre ovdamearka eamigahttimis. Mii dárbbašit museasuorggis dakkár eamigahtti ovttasbarggu rastá buot rájáid vai musea sáhtašii boahttevuođas bargat sápmelačča reaŋgan.
Luobbal-Sámmol-Aimo Áile, amanueansa
____
Kävin toissaviikolla Suomen Kansallismuseossa. Lähdin matkaan aivan erityisestä syystä: saamelaiset olivat ottaneet rakennuksen haltuunsa kahdeksi päiväksi, Kansallismuseon luvalla tosin. Saamelaisuus näkyi ulkona jo ennen kuin ehdin rakennukseen sisään, museon pihalla liehui tangossa värikäs aurinkolippumme.
Minut oli kutsuttu puhumaan Esiäidin sarvilakki -seminaariin ja osallistumaan saamelaistapahtumaan Duoji vuoigŋa – Muotoja saamelaiskulttuurista. Kaksipäiväisen tapahtuman tarkoituksena oli tarjota erilaisia näkökulmia saamelaiskulttuuriin. Tapahtumassa haluttiin korostaa saamelaisten naisten asemaa. Esimerkiksi kaikki puhujat ja taiteilijat tapahtumassa olivat naisia. Tapahtuman järjesti Suomen Kansallismuseo yhdessä Norjan suurlähetystön, City-Sámit, Sámi Duodji ja Walhalla -yhdistysten kanssa. Suurkiitokset järjestäjille onnistuneesta tapahtumasta.
Oma puheenvuoroni ” Saamelainen alkuperäiskansamuseo ja kokoelmien saamelaistaminen” seminaarissa käsitteli ajatusta saamelaisesta museosta ja yleisemmin mikä on alkuperäiskansamuseo. Vaikka alkuperäiskansat ympäri maailmaa ovat perustaneet omia museoitaan, missään ei ole määritelty mikä tai minkälainen on alkuperäiskansamuseo. Puhuin myös museon kolonialistisesta perinnöstä. Museo on osa kolonialistista järjestelmää ja se on osaltaan mukana alkuperäiskansojen sorrossa ja assimiloinnissa. Siksi tarvitsemme sovittelua ja museon alkuperäiskansaistamista. Alkuperäiskansaistamisen kautta voimme muuttaa systeemiä ja laitoksia niin, että ne paremmin vastaavat alkuperäiskansojen tarpeita, maailmankuvaa ja ajattelumalleja.
Kansallismuseon saamelaistapahtuman lähtökohtana oli saamelainen käsityö, duodji. Erityisen huomion kohteena oli yksi erityinen käsityö: sarvilakki. Taiteilija Outi Pieski ja tutkija Eeva-Kristiina Harlin ovat tekevät yhdessä sarvilakki-hanketta, jonka tavoitteena on koota yhteen mahdollisimman paljon tietoa eri lähteistä tästä kadonneesta käsityöperinteestä ja palauttaa tieto takaisin Saamenmaalle. Hanke on hyvä muistutus, miksi työskentely yli erilaisten rajojen on niin tärkeää. Kun taiteen, käsityön ja tieteen työskentelytavat ja ajattelumallit yhdistetään, tuloksena on aivan uudenlaisia näkökulmia aiheeseen.
Mielestäni tutkijan ja taitelijan yhteinen sarvilakkihanke tavoitteineen ja työskentelytapoineen on hyvä esimerkki alkuperäiskansaistamisesta. Me tarvitsemme museoalalla tämänkaltaista alkuperäiskansaistavaa rajat ylittävää yhteistyötä, jotta museosta muodostuisi saamelaisille hyödyllinen renki.
Áile Aikio, amanuenssi
Saamelaismuseo Siidan blogi 