Olen Saamelaismuseo Siidan määräaikainen konservaattori. Aloitin konservaattorina syyskuun alussa ja heti kolmantena työpäivänäni pääsin todella työn touhuun, kun Kansallismuseon Saamenmaalle palauttamat esineet saapuivat Siidan uusiin kokoelmatiloihin. Ilmassa oli heti ensimmäisestä työpäivästäni alkaen positiivinen jännittynyt lataus ja tunne siitä, että jotain suurta ja merkittävää on nyt tapahtumassa.
Kerron tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessa hieman siitä, miten olen tänne päätynyt sekä konservoinnista ja konservaattorin ammatista yleisesti. Seuraavissa blogiteksteissä on sitten tarkoitus syventyä konservaattorin työhön sitä mukaa kun palautuneiden esineiden käsittely etenee ja uuden perusnäyttelyn ripustukset lähenevät.
Konservaattorin työtä museossa on turvata esineiden ja erityisesti niihin liittyvien merkitysten säilyminen mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Konservointi voidaan jakaa aktiiviseen ja ennaltaehkäisevään konservointiin. Aktiivisella konservoinnilla tarkoitetaan esineelle tehtyjä toimenpiteitä esimerkiksi esineen puhdistusta tai vaikkapa irronneen palan liimausta. On kuitenkin hyvä muistaa, että konservointi ei tarkoita entisöintiä, eli toimenpiteillä ei pyritä tekemään esineestä uudenveroista vaan turvaamaan esineen säilyminen. Joskus vaurio esineessä voi kertoa esineestä jotain tärkeää. Ennaltaehkäisevä konservointi puolestaan käsittää esineiden säilytykseen ja esillepanoon liittyvät asiat. Ylläolevassa kuvassa konservaattorin työvälineitä. Konservaattorin työkalupakkiin kuuluu erilaisia puhdistusvälineitä kuten siveltimiä ja harjoja sekä puhdistussieniä.
Konservaattoriksi voi opiskella Suomessa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Konservaattorit erikoistuvat johonkin materiaaliin opintojen aikana, esimerkiksi tekstiiliin, paperiin tai maalauksiin. Minä olen opiskellut esinekonservointia, joka on kolmiulotteisten kovien esineiden konservointia.
Minut konservaattorin opintoihin houkutti kiinnostus vanhoihin esineisiin ja museotoimintaan. Ennen opiskeluja ehdin työskennellä museossa sekä vanhan tavaran myymälässä. Konservaattorin ammatti on osoittautunut paljon mielenkiintoisemmaksi, kun osasin kuvitellakaan. Konservaattorin työ on jatkuvaa uuden oppimista ja opettelua. Ammatissa eduksi on uteliaisuus erilaisia asioita kohtaan sekä kärsivällisyys – konservointi ei ole malttamattoman hommaa.
Tutustuin Siidaan ensimmäisen kerran Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Siidan yhteistyön kautta. Opintoihini kuului alkuperäiskansojen esineistön konservointi ja siihen liittyen meillä oli konservoitavana saamelaisesineistöä. Konservoiduista esineistä järjestettiin Siidassa myös näyttely keväällä 2020.
Siidassa työskentelen Kansallismuseon palautuksen ja perusnäyttelyuudistuksen parissa. Kaikille noin 2200 esineelle tehdään kuntotarkistukset, ne puhdistetaan tarvittaessa ja lopuksi ne pakataan säilytystä varten. Perusnäyttelyyn valituille esineille tehdään perusteellisemmat konservointitoimenpiteet. Tätä prosessia avaan sitten tarkemmin seuraavissa blogikirjoituksissa.
Onko jotain mitä ehdottomasti haluaisit konservoinnista tietää? Kommentoi ja vastaan kysymyksiin mielellään.
Saara-Maija Pesonen
Konservaattori
____

Leäm Sääʹm-museo Siida mieʹrräiggsaž konservaattor. Altteem konservaattorân čõhččmannu aalǥâst da tâʹlles muu kuälmad tuâjjpeeiʹv pieʹssem kuddnalla tuõjju, go Lääʹddjânnam Meersažmuseo Sääʹmjânnma maacctam kääuʹn dooiʹde Siida ođđ norldõksõõʹjid. Juʹn vuõssmõs tuâjjpeeiʹv rääʹjest toʹbddem positiivlaž heʹrvves toobdâlm da tõn, što mii-ne miârkkšõõvvi da vääžnai lij šõddmen.
Tän vuõssmõs blooggâst ǩeeʹrjtam siõmmna tõʹst, mäʹhtt leäm puättam tiiʹǩ tuõjju da konservummšest di konservaattor ämmtest. Pueʹtti bloggteeʹkstin ääiǥam de čiŋlmõõvvâd konservaattor tuõjju go maacctum kaauʹni ǩiõttʼtõõllmõš mâânn ooudâs da ođđ vuâđđčuäjtõõzz kååccmõõžž âlddne.
Konservaattor tuâjjan museost lij staanâd, što kääuʹn da jeäʹrben tõid õhttneei miârktõõzz seilla nuʹtt kookkas pueʹttiäigga go vueiʹtlvaž. Konservummuš vuõiʹtet jueʹǩǩed aktiivlaž da ouddcõõggõõtti konservummša. Aktiivlaž konservummuš miârkkšââvv käunna tuejjuum tååimaid, håʹt mâka kääuʹn puʹtstummuž leʹbe påđđnum kuuʹsǩ liʹjmmjummuž. Âlgg kuuitâǥ muʹštted, što konservummuš ij leäkku seämma äʹšš go ouddlâsttmõõžž, leʹbe tååimai vueiʹvvmieʹrren ij leäkku tueʹjjeed kääuʹnest seämmanallšeeʹm go oođâs, peʹce tååimai vueiʹvvmieʹrren lij staanâd, što käuʹnn seill. Måttmest kääuʹn pååʹmh peäggat mâiʹd-ne vääžnai kääuʹnest. Ouddcõõggõõtti konservummuš ǥõs miârkkšââvv kaauʹni seeiltummša da ouʹdde piijjmõʹšše kuulli tååimaid.
Lääʹddjânnmest konservaattorân vuäitt mättʼtõõttâd Metropolia ämmatõllškooulâst. Konservaattor spesiaallâʹvve mättʼtummši pââʹjest koon-ne materiaaʹle, håʹt mâka piiutâsaunnsid, põʹmmja leʹbe kälkkõʹsse. Jiõčč mon leäm mättʼtõõttâm kõrr kaauʹni konservummuž.
Vueʹlǧǧem mättʼtõõttâd konservaattorân tõn diõtt go vuäʹmm kääuʹn da museotåimm ǩeäʹsse muu miõl. Mättʼtummši ouddâl ǩiõrggnem leeʹd tuâjast museost da vuäʹmm kaauʹni kaaupâst. Leäm kuuitâǥ vuâmmšam, što konservaattor ämmat ǩeäss muu miõl võl jeänab go leʹjjem smiõttâm. Konservaattor tuâjast âlgg čõõđ ääiʹj mättjed ođđ aaʹššid. Ämmtest lij pueʹrr, jõs täätt tieʹtted jeänab jeeʹres aaʹššin da lij ǩiõrddâl – konservummuš iʹlla maaltʼteʹmes oummui vääras.
Tobstõʹttem Siidain vuõss vuâra Metropolia ämmatõllškooul da Siida õhttsažtuâj pääiʹǩ. Muu mättʼtummšid kuuli alggmeerai kaauʹni konservummuš da tõn diõtt meeʹst leʹjje sääʹmmkääuʹn konservâʹsttemnalla. Konservõsttum kaauʹnin jäʹrjsteš võl Siidast čuäjtõõzz ǩeâđđa 2020.
Siidast mon tuejjääm Lääʹddjânnam Meersažmuseo käuʹnnmaacctõõzzivuiʹm da vuâđđčuäjtõõzz oođummšin. Juõʹǩǩ nuʹtt 2200 käuʹnned taʹrǩǩeet, taarb mieʹldd puʹtstet da looppâst paʹǩǩeet seeiltummuž vääras. Vuâđđčuäjtõʹsse vaʹlljuum kaauʹnid konservââʹstet tääʹrǩab. Tän proseezzâst ǩeeʹrjtam jeäʹnab pueʹtti bloggǩeeʹrjtõõzzin. Kaartâst Lääʹddjânnam Meersažmuseost paʹǩǩuum kääuʹn, kook lie pueʹttmen konservaattor tuâjjpååʹrd ool.
Puätt-a miõʹlle mii-ne, mâiʹd aainâs haaʹlääk tieʹtted konservummšest? Väʹsttääm miõlstan kõõččmõõžžid.
Saara-Maija Pesonen
Konservaattor